Jokohan se talvi tulis..

Tänä vuonna lumet on tulleet ja menneet jo moneen kertaan.. jäisivät nyt, loskakeliä  kurjempaa ei olekaan. Juuri nyt on taas todella lumista ja talvista, toivottavasti tämä lumi nyt pysyisi pitkälle kevääseen.

Eilen ajoin lenkin Rajavillit-seikkalutiimin kanssa Nastolan Lapakistossa, lunta oli paikoin jo haitaksi asti, kun vastasatanutta lunta ei oltu vielä tallattu. Kovatehoinen lenkki pitkästä aikaa, etanavauhtia kolmen tunnin tunkkaus ja treenipäiväkirjan rasituskäppyrä punaiselle pariksi päivää. Jalka kesti yllättävän hyvin, että kyllä aika on parantanut tai siis ennemmin uskon, että tämä ihmisen uskomattoman kekseliäs keho on keksinyt keinon kompensoida. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että magneettikuvissa näkyi jotain kun postilaatikkoon tupsahti kutsu kirurgin juttusille tammikuun 22. päivä. Treenimotivaatio kasvaa entisestään, mieli tekee maksimoida lähtötila, jos todellakin operaatioon päädytään, että pakkolevon jälkeen palautuisi mahdollisimman nopeasti entistä ehompaan kuntoon. Ja vaikka voisi alkaa taas asettaa itselleen kisallisia tavoitteita.

Talvea odotellessa

Elämä rullaa omalla painollaan, arki on taas päässyt valloilleen vähäksi aikaa monen viikonlopun reissuputken jälkeen. Ihan mukavaa välillä näinkin. Treenihommat on keskittyneet salilla maksimivoiman hankkimiseen etenkin yläkroppaan ja kehonpainoliikkeiden taitojen opetteluun. Tavoitteena olisi oppia seisomaan käsillään ja kyykkäämään yhdellä jalalla. Salitreenien lisäksi on tullut ajeltua maastureilla, lumisissa ja vähemmän lumisissa olosuhteissa. Tulispa talvi, että pääsisi lumipoluille ja hiihteleen, kun juoksuhommat on nyt olleet täysin telakalla. Jatkotutkimukset etenee, tänään oli verikoe ja maanantaina pääsen alaraajavaltimomagneettikuvaan. Saa sitten nähdä miten matka siitä etenee.

A photo posted by Kaisu Soivio (@kaisusoivio) on Nov 11, 2014 at 10:55am PST

Yö-rogaining Tampereella 7.11.2014 by Team Snowflakes

Osaltani kauden viimeinen kisa käytiin Tampereella öisissä ja jopa talvisissa merkeissä, kun ensilumi satoi juuri ennen 8 tunnin fillarirogainingia. Kaajan Jarille on kyllä nostettava hattua, hienon tapahtuman oli saanut aikaiseksi ja osallistujia oli todella paljon sekä pyörä- että tossusarjoissa.

Speksinä perjantain ja lauantain väliselle yölle oli siis 8 tuntia rogainingtyyppistä suunnistamista Tampereen keskustassa ja läheisyydessä, reitinvalinnan niikseen tullessa pääsi myös melko kauas "erämaahan", mutta meidän tiimi päätti reittisuunnittelua tehdessä pysytellä todennäköisimmin auratuilla ja kuljetuilla alustoilla, sillä paikoin 15 cm lumikerros tekisi etenemisestä hidasta. Ja matkanteko oli siitäkin huolimatta hidasta ja jouduimme säätämään jonkin verran reittiämme matkan varrella - siitä huolimatta myöhästyimme Arjan kanssa 43 sekuntia aikarajasta. Aikaa reittisuunnittelulle oli 2 tuntia, mikä osoittautui kyllä lyhyeksi ajaksi valita rastit, tehdä reitinvalinnat ja piirtää ne kartalle. Meillä tuli rehellisesti kiire starttiviivalle, kun emme edes olleet kisakeskuksessa karttojamme piirtämässä. Paria minuuttia ennen parkkeerasimme lähtöviivan taakse. Kuvassa on reittisuunnitelmamme sinisellä kynällä ja toteutunut reitti punaisella. Aika paljon jouduimme sitten soveltamaan.

A photo posted by Kaisu Soivio (@kaisusoivio) on Nov 11, 2014 at 3:09am PST

Ensimmäisellä rastivälillä päätimme lähteä olettamuksemme mukaan omalle suunnalle emmekä sännänneet kummalekaan lähimmistä isojen pisteiden rasteista. Jälkikäteen vähän kaduttaa, sillä juuri ensimmäiset rastivälit etenivät lumen vuoksi todella hitaasti, myöhemmin myös polku- ja hiekkatieajo sujui muiden jäljillä huomattavasti vähemmällä vaivalla. Lumessa möyriminen aiheutti myös teknisiä haasteita parini Arjan fillarissa, sillä voimansiirto ja polkimet täyttyivät lumesta ja jäätyivät.. Suunnistus sujui pummeitta ja meininki muutenkin oli oikein mukava, joten mikäpä siinä oli perjantaiyötä viettää fillarin selässä. Oma veto oli oikeinkin hyvä ja vaikka unohdin kengänlämmittimet, ei vasurinkaan varpaat olleet moksiskaan - kiitos teknisten hidasteiden aiheuttaman rauhallisen menon ja oivallisten talvipyöräilykenkien. Oma Spessun Fate toimi kyllä kuin unelma, Crankbrothersin polkimien pysyessä käyttökelpoisina avoimen rakenteensa ansiosta.

Niin me sitten suihkittiin pitkin poikin Kangasalaa ja Tamperetta, tullen viimeisenä parille isopisteiselle rastille. Mannerheiminkalliota ei lähdetty edellä mainittujen teknisten murheiden vuoksi ajamaan ylös, mikä sitten ehkä kostautui kahtena sakkopisteenä myöhästymisen muodossa. No, jälkikäteen on helppo viisastella. Kivaa oli koko rahalla ja kivaa voi pällistellä videolta.

Missä mennään?

Ainakin taas on menty ja tehty ja blogi on jäänyt oman onnensa nojaan, kun twitterin ja fb:n kautta on tullut some-elämää elettyä.

Pari päivitystä: viimein pääsin jalkaongelmieni kanssa verisuonikirurgin juttusille (kiitos työterveyshuollon) ja vasemmassa jalassa todettiin valtimoverenkierron merkittävä alenema. Ei kai se nyt ole ihme, jos meinaa piiputtaa jalka ja sinertyä varpaat, jos levossa verenkierto on 55 % paremmasta? Jatkotutkimukseen magneettikuvaan, jossa selvitellään syytä moiseen. Eli kaikki muut jumit ja kivut ovat ilmeisesti vain oireita ja niiden hoitaminen vain helpottanut oloa, mutta ei ratkaise ongelmaa.

Kaikesta huolimatta on tullut kisailtua parit pitkät kisat, etenkin Lost in Kajaani oli elämys. Nyt meneillään on syksyn fiilistelyfillaroinnit ja voimatreenit, kun aerobista ei vaan pysty eikä kannata tehdä.

Töihommissa toukokuusta lähtien Aallolla ja SUTAVAlla 60/40, kivaa kun saa taas tutkia! Jatko-opiskelijan statuskin pitäisi viimein taas varmistua. Jos sen hatuntötterön nyt viimein tällä startilla saisi valmiiksi!

Allergia + flunssa = ahdistus

Huhti-toukokuun vaihde meni todella vauhdikkaasti ensin pääsiäisen reissun, sitä seuranneen Viron seikkailureissun ja vielä kaiken kruunanneen vappumelonnan parissa. Liekö ollut liikaa vauhtia koneessa, paljon pölyä ilmassa maustettuna vappuaattoyön viileydellä, kun pitkästä aikaa sain kunnon köhän toukokuun alkajaisiksi. Oikein kuumeen kanssa. Onneksi kuume tuntuu myös pistäneen bacillit kuriin ja sairastelu jää lyhyeksi mutta intensiiviseksi. Tänään ei ollut enää kuumetta ja hengityselimistökin alkaa palautua jäljelle jäänyttä yskää lukuunottamatta. Eiköhän huomenna taas pääse rasteille fiilistelemään jos vain työreissulta takaisin ehdin. Tarton reissu (kisarapsa erikseen) sai aikaan taas asteen verran positiivisempia fiiliksiä jalan suhteen, joten treenimotivaatio alkaa olla kohdillaan - nyt pitäisi vain päästä toteuttamaan. Jalassa huomasi sen, ettei juoksua ole tullut tehtyä pitkissä pätkissä, vaan lihaksistoon hiipi väsyn tunne huolimatta siitä, että jalkapätkät olivat kisassa lyhyitä (onneksi!). Ylihuomenna olisi lääkäriaikakin julkiselle viimein, vaikka toiveet ongelman ratkeamisesta eivät ole kovin korkealla.. saisi nyt edes lähetteen fysioterapiaan. 

Aurinkoista pääsiäistä

Kevät on ehtinyt pitkälle tänä pääsiäisenä, olkoonkin, että vappuun on enää kaksi viikkoa. Oulussakin jo liki kaikki lumi on sulanut ja joessa virtaa vesi vapaana. Tulin käymään pitkinä pyhinä Oulussa, kun J lähti melontaparinsa Heikin kanssa valloittamaan Võhandun täyttä matkaa C2 luokassa. Itse olen ollut huoltajana matkassa kahdella edellisellä reissulla, eikä se homma jotenkin tällä kertaa huvittanut - kuin en myöskään saanut itseäni innostettua osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Kummaa, että jalkamurheet sabotoivat muutkin hommat, oishan tuota aika hyvin pystynyt melontaa treenaamaan. Tosin kauden ensimmäiseen seikkailukisaan ei ole enää kuin viikko, kun Snoukkareiden kanssa osallistutaan monen joukkueen voimin X-Dreamiin Tartossa! 

Pääsiäisenä tarkoituksena oli tuoda sukset pohjoiseen kesäteloille ja käydä hiihtämässäkin Iso-Syötteellä. Ajelin etelästä torstaina illalla, oli kyllä menoliikennettä vaikka aika myöhään olinkin liikkeellä. Viikonlopun teemana oli treenihommat ja lomailu, perjantaina ensin päivällä salilla kyykkyjä ja leuanvetoja höystettynä vähän jalkaprässillä. Jatkoimme vanhempien kanssa iltapäivällä Syötteelle missä innostuin kaivamaan tellut suksipussista ja hiihtelemään kakstahtista alamäkeen. Olipa vain tosi viksu idea, kun ensin oli ottanut enimmät tehot salilla ja sitten hiihtelee keväistä loskaa pari tuntia. Huh, että tuntu kintuissa. Illan päätteeksi oli huima havaita taas konkreettisia merkkejä kesän lähestymisestä, vielä kahdeksan aikaan illalla aurinko paistoi todella korkealla!

Lauantaina päätettiin palata kaupunkiin kunhan ensin käytiin Ahmatuvan lenkki suksilla. Alkuun luisto oli mitä mainioin, mutta erityisesti suopätkillä vesi virtasi jo valtoimenaan. Paluumatkalla auringonpaiste oli jo sulattanut ladun pinnan melko pehmeäksi ja lumen kosteus alkoi hidastaa suksen liukua. Mutta mikäpä siinä silti auringosta nautiskellessa. 

Sunnuntaina päätin käydä salilla, vaikka keli olisi houkutellut ennemmin lenkille. Fillaria kun ei ollut matkassa, enkä juoksulenkille kintun tähden halunnut, niin tyydyin lainaamaan äitin hybridiä kuskaamaan minut salille, missä tein rinnallevetoja ja takareisille GHR-penkissä treeniä. Se on kyllä harmi, ettei omalta salilta tuota penkkiä löydy. Meikäläisen takapuoli tarttis, onneksi löysin hyviä "köyhän miehen (naisen)" ratkaisuvaihtoehtoja toteutettavaksi kotikentällä. 

Huomenna on edessä kotimatka ja lepopäivä, viimeistelytreenit tiistaina rasteilla ja keskiviikkona CrossFitissa, sitten pitäis olla tikissä  lauantaina!

Iltarastikausi käyntiin

Kesälajit painaa päälle, eilen illalla avasin oman iltarastikauteni. Varsin vastahankainen olo oli lähteä tuon typerän kintun vuoksi, mutta kaivelin suunnistushousut, -sukat, kompassin ja nastarit naftaliinista ja lähdin J:n kanssa Tapanilaan. Emit-kilpailukortti simahti syksyllä X-kaadossa eikä sitä mistään edes lähtöhötäkässä löytynyt, niin ajanotto jäi tällä kertaa oman kellon varaan. Ensifiilis oli, että käyn kävelemässä C-radan läpi ja sillä hyvä. Mentiin kävelyhölkkää majalle, eikä jalka tuntunut aivan toivottomalta ylämäessä. Toki soleus edelleen pumppaa ylämäessä, mutta takareisi ja pakara tuntuivat olevan ihan ok. Paikanpäällä totesin, etten halua maksaa lyhyestä ja vähärastisesta C-radasta, samalla vaivalla kävelee B-radankin läpi. Näin keväällä radat ovat suunnistuksellisesti helppoja tuo Tapanilan seutu on täynnä polkuja ja uria, joten edessä oli pääasiassa helppoa etenemistä. Lähdin rauhassa radalle ja jalka tuntui lämpimänä ihan kivalta verrattuna edellisen puolen vuoden aikana koettuihin hammasten kiristyksiin. Hölkkäilin ja kävelin fiiliksen mukaan, opettelin taas kartan kanssa kulkemista. Rastit löytyivät helposti, muutaman reitinvalinnan tein ihan vain siksi, että niistä tuli suunnistuksellisesti haastavampia verrattuna siihen, että olisi ottanut itsestäänselvän luukutusreitin. Tulosten mukaan sijoitus 42./80! Ihan jees siis. Kyllä tästä supasta vielä noustaan..

Melontakauden avaus

Äijäthän tuota ovat meloneet oikeastaan läpi talven kelissä kuin kelissä kunhan vain sulaa vettä on jostakin löytynyt, mutta omalla kohdalla muutama kuukausi on jäänyt väliin. Lauantaina kuitenkin suostuin mukaan aloittamaan kautta omalta kohdalta. Suuntana tuttu Teuronjoki välillä Hämeenkoski-Mommilanjärvi, matkaa noin 35 km. Tulvavesi oli jo ehtinyt pitkälle kohti merta, sillä veden pinta oli jo melko alhaalla ja kivet alkoivat varsinkin alkuosalla olla haittona. Lisäksi matalalla vedellä melottaessa mutkaisen joen pohjan virtaukset vaikeuttavat kanootin kääntämistä mutkiin. Päivä oli aurinkoinen, mutta melko tuulinen ja vastatuulipätkillä meinasi ärsyttää, vaikka jokimelontaa harrastimmekin.

Tulipaha huomattua ettei talven punttitreenit aivan ole menneet hukkaan, vaan oli ihan hyvä fiilis vetää koko matkan, eikä esimerkiksi olkapäiden väsyminen tuntunut missään vaiheessa. Yläselkä oli kaiken kovimmilla ja siellä onkin ollut vähän jumia liki 5 tuntia kestäneen melonnan ansiosta. Reissun päälle grillattin makkarat :)

Mikä eläin jättää tuollaset jäljet? Mommilanjärven hirviö (pojat päätti rantautua sitten portaiden kautta)

Kevättä ilmassa ja maassa

Nyt mennään jo maaliskuun lopussa, kovaa vauhtia kohti kesää. Hienoja ulkoilijan ilmoja on pitänyt, aurinkoa ja yöpakkasia. Viikonloppuna tuli nautiskeltua kumpaisenakin aamuna parin tunnin maastopyörälenkit kevätauringon häikiessä kun maa oli vielä yön jäljiltä jäässä - vain vähän kuraa! Nastat olivat vielä paikoin varsin tarpeelliset, vaikka noin puolet poluista ovatkin jo täysin sulia. 

Vielä vähän jäätä. Paljon aurinkoa.

Aloitin tässä tänä aamuna kuukauden kestävän haasteen olla syömättä gluteenia, jospa tämä iho vaikka tykkäis siitä. Ja kehutaan muutenkin, että se voisi auttaa kropan palautumiseen. Tästä voinee päätellä, ettei kinttu ole edelleenkään kunnossa. Juoksulenkkiä en taas ole hetkeen edes yrittänyt, lauantaina kävin kävellen kaupassa ja ylämäessä meinasi pohje vihoitella. Samoin ihan olemattomat hölkät crossfit-treenien lämppäreissä tuntuu ihan järjettömän pahoilta, mutta monia muita juttuja pystyy kuitenkin painamaan korkeilla sykkeillä eikä fillaroidessakaan varpaat juuri puutuneet. Yritän nyt päästä kuvauksiin julkisen terveydenhuollon kautta, saapa nähdä miten käy. Kyllä tämä on nyt selvitettävä, hermot menee.

Treeniviikonloppu!

Lauantaina oli siis Talvi-Tour de Tampere Kaupista metsään. Aamulla räntää tuli vaakatasossa, mutta hetkeäkään ei mietityttänyt lähteä - kaipaan edelleen Tampereen MTB-meininkejä ja Kaupin Kanuunoiden yhteislenkkejä.. Pilvet väistyivät sopivasti lähtöön ja lenkki saatiin ajaa auringonpaisteessa, tosin talvipoluista ei ollut taikaa. Kuraa ja vähän jäätä oli ohjelmassa, ja kivasti juurakko-kivikko-jumppaa, kun Kaupin metsät on totutusti aika tekniset. Oman pienen lisälenkin kanssa aikaa kului liikkeellä suunnilleen neljä tuntia ja fiilis oli kropassa ihan ok. Eiköhän tästä vielä nousta!

Sunnuntaina oli suuntana Konala ja Crossfit 10K, missä päästiin Snowflakes-mimmien kanssa tekeen crossfit-treeni. Lajiesittelyn jälkeen otettiin lämmittelyt soutamalla 250 m, 10 kahvakuulaheilautusta, 10 sienäkyykkyä ja 30 m karhukävely x3. Tuo soutu oliki jännä, siihenkin sain vähän vinkkiä, kun eipä sitä oo koskaan tullu niin mietiskeltyä, kunhan on tullut nyittyä. Sitten tehtiin paritreeni, neljällä parilla oli edessään 8x burpee box over 2 x 6 kg käsipainojen kanssa  kun pari kannatteli 12 kg kahvakuulaa - kuulaa ei saanut laskea missään vaiheessa maahan. Tätä tehtiin 7 min AMRAP eli niin monta kierrosta kuin ehti. Tämän jälkeen pidettiin 5 min tauko ja tehtiin tiimitreeni 4 hengen joukkueilla, ensin yhteensä 4000 m soutu joukkuuena, sitten yhteensä 300 m 20 kg kelkan veto, minkä aikana 2 joukkueesta piti punnerrusasentoa ja yksi sai huilia. Seuraavana tiimisuoritteena tehtiin farmarikävely 2x 16 kg kahvakuulien kanssa, tällä kertaa kahden jäsenen piti kannatella 5 kg painoa pään päällä. Viimeisenä tehtiin yhteensä 100 kahvakuulaheilautusta. Ja taas hapotti. Oli kyllä kivaa, monipuolista treeniä tämä crossfit kyllä tarjoaa!

Synttärit oli ja meni

Syntymäpäivä vilahti sitten työn merkeissä aamu 4:30-00:45. On kyllä sellainen olokin. Ei ois kyllä meikäläisen unelmahommaa reissata työkseen. Jospa tästä sais ajatukset kasaan yhteen pieneen duunihommaan ja sitten suihkaisis salille kyykkimään ja tekeen vähän liikkuvuutta, huomenna ois sitten koko päivän ulkoilut. That's the kind of life I like!

Ja ai niin, pakko kyllä jakaa tää kuva CrossFit gamesien 14.2 openin WODin julkistuksesta. Talayna Fortunato ja Camille Leblanc-Bazinet kisasivat toisen karsintalajin näytöstyyliin. Vaikka CrossFitin terveellisyydestä yms voidaan vääntää peistä vaikka hamaan tappiin asti, näyttävät nämä naiset mielestäni esimerkillisen hyvännäköisiltä. Sitä kohti (ja noita tuloksia, huh) siis.

http://games.crossfit.com/gallery/142-announcement-photos

Reissujen välipäivä

Huahh.. olihan antoisa reissu Tukholmaan. Paljon asiaa, toivottavasti hyviä kontakteja jne.. mutta johan väsyttää. Taas reissuillallinen, puolilta öin nukkumaan ja viksuna aamulla kello 6:15 hotellin salille fiilisteleen takajalkaa/-puolta. Nukutti eilenillalla, nyt aamulla ja yhä on nuutunut olo päässä. Tänään jää CF treenit väliin, kun huomenna aamulla on lähtö ns. ajoissa, n. 4:50, joten treeni pitää tehdä aikaisemmin kuin 19-20. Yleistä treeniä salilla tänään, huomenna reissun tähden lepo. 

Lisää jääpolkuja

Aamupäivällä vähän fillariremppaa, nastat nyt myös Epicissä vaikka jonkin aikaa arvoin Enduron ja Epicin välillä kumpaan 26":seen satsaisin. Epic lienee "the-weapon-of-choice" tulevana viikonloppuna Winter Tour de Tampereelle, vaikka Fate tuntuukin pyöränä hitusen enemmän omalta. Vai liekö tuoreuden viehätystä.. Renkaat vaihdoin Epicin omilta vanteilta CrossMaxeille, joten tuli siinä samalla sitten katsastettua jarrut kun levyt eivät ihan ykkösellä istuneet. Etujarrussa toinen mäntä jumissa, voi kökkö. Jonkin verran liike parani puhdistusaineen kera liikutellessa, mutta samalla onnistuin pakottamaan nestesäiliön tiivisteen välistä jarrunestettä karkuteille. Lenkillä onneksi osoittautui, ettei tuntuma karannut ihan kokonaan. Isompi remontti kyllä pitäis saada tehtyä, mutta jotenkin ei virta riitä värkkäämään jarrujen kanssa.

Parin tunnin lenkki tänäänkin fillarin selässä, jalan tuntuma paranee koko ajan! Tänään tuli ajettua vieläkin tempoilevammin kuin eilen, joten kyllä se veri aina välillä jäi välille ja varpaita vähän kylmäsi, mutta homma etenee (ainakin kuvittelen niin). Uudet Northwaven Winter Extreme kengät on kyllä pätevän tuntoiset, vaikka vielä ei ihan extremeolosuhteissa olekaan päässyt testaamaan.

Tämän viikon treenit:

ma: kyykkytreeni salilla

ti: koko kropan sali

ke: lepo

to: kyykkytreeni 

pe: lepo

la: MTB pitkä

su: MTB ~intervalli

Tuleva viikko alkaa reissulla Tukholmaan maanantai-tiistai, keskiviikko kotimaisemissa ja sitten torstaina Göteborgiin. Lauantaina Tampesterissa pyöräilemässä WTdT:n merkeissä ja sunnuntaina Konalaan testaamaan Crossfittia ihan oikeassa boxissa Snoukkareiden kanssa. Eli ei pitäis ajan käydä pitkäksi. Treenien ohjelmointi jonkin verran haastavaa, huomenna aamulla aattelin salille, tiistaina lepo, keskiviikkona jos testais Foreverin Crossfit-tunnin, torstai menee reissussa koko päivä, perjantaina pitäis varmaan muuten ladata viikonloppua varten tahi käydä aamusta puntilla. Lauantaina siis maastopyörää koko päivä ja sunnuntaina Crossfittia parin tunnin fiilistely. 

Kevättalvisia fiiliksiä

Maaliskuun ensimmäinen ja hiihtokeleistä ei oikeen taikaa. No, onneksi löytyy varastosta muutakin treenirekvisiittaa, kuten pyöriä. Fate sai viimein nastat ja kuski uudet talvitöppöset, niin johan kelpasi lenkkeillä loistokuntoisilla poluilla aurinkoisena maaliskuun lauantaina.

Reissua pukkaa

Jopas tuli taas matkusteltua. Keskiviikko aamusta tiistai iltaan. Lahti-Närpiö-Vaasa-Uumaja-Vindeln-Luulaja-Björkliden-Luulaja-Haaparanta-Oulu-Helsinki-Lahti. Autolla, lautalla, vuokra-autolla, linja-autolla, kävellen, junalla, lentokoneella, fillarilla ja taas junalla. Työhommat stressasivat, onneksi viikonloppuna oli ystävän häät aurinkoisessa ja talvisessa Björklidenissä, jolloin sai kunnon rentoutuksen hyvässä seurassa. Treenihommat aika jäissä vähäisiä kävelyitä lukuunottamatta, lyhyeksi jääneitä öitä ja joitakin alkoholiannoksia illallisilla.. tyttö oli loppua kohti aika romuna.

Maanantaina pääsin Oulussa onneksi salille kroppaa herättelemään, vähän kyykkyjä, kahvakuulaa ja takareittä. Rinnallevedon fiilistelyä kyykyn kanssa. On se nyt kumma, kun vedän raakana rinnalle 25% enemmän kuin pystyn kyykkäämään. Eli jotain tuossa kyykkyketjussa ei oo kunnossa, mutta enpä oo isommin kyykkyä kehittänytkään - taitaa olla siis seuraava keskittymiskohde, sitten jos alkaisi vaikka sitä tempausta haaveilla. Tiistaina illalla kävin taas yleissalin puitteissa treenailemassa, maastavetoa polven alta tuelta, penkkiä, askelkyykkyjä, kulmasoutuja, punnerruksia ja vatsoja. Tuelta nousi ykkösillä 110 kg, lähinnä olin ihmeissäni otteen pidosta.

Tänään taas fyssarin käsittelyyn, saapa nähdä miltä nämä hyväksi treenatut jalat tuntuu siellä!

Jos ihan vähän vain..

En sitten malttanut aivan pyhittää pyhääkään töille ja kotihommille, vaan eilisten fiilisten saattelemana hilasin itseni hetkeksi ladulle. Tihkusumusekoitus ja yön aikana satanut lumi yhdessä käyneiden hiihtäjien kanssa olivat hioneet ladun keskeltä koholle, kovaksi ja liukkaaksi, kun reunat olivat pehmeät ja tahmeat. Eli ihan eilisiin fiiliksiin ei päässyt, kun väsykin tuntui kintereissä. Kohtuullisella iskulla sain kuitenkin lenkkini ulkoiltua, vähän siis intensiivisempi lenkki tänään Tapanilan 5 km + perhelenkki, 1h 5min 13 km keskisyke kivasti hapenottoa kehittävällä VKII alueella (80-85 %max). 

Hapenottoa pitäisikin tässä vähin erin alkaa kehitellä taas, vuodentakaisesta kunnosta on sulanut sellaiset 8 mmol/kg Polarin testin mukaan (tänä aamuna vähän kuivalla kropalla 45 mmol/kg, vajaa vuosi sitten -6 kg 54 mmol/kg). Ehkä tässä pitäisi käydä testaamassa oikeasti sykealueet/kapasiteetti nyt kun alkaa olla "pohjalla".

Lauantain "lepopäivä"

Fyssarin kanssa oli testitreenin kanssa puhetta, että pitäisin lauantaina lepopäivän ja fiilistelisin miten kroppa reagoi perjantaiseen treeniin. No, aamulla oli vasemman pohkeen ja takareiden osalta vähän selkeämpi treenikipu (DOMS = delayed onset muscle soreness, eipä tule mieleen oikeasti hyvää suomennosta), mutta ei mitään erikoista. Koska keli oli pakkasella ja hiihtokilometrit ovat jääneet vähiin, teki mieli ladulle. Mski.fi-latupalvelussa ei näyttänyt kovin lupaavalta, edellinen merkintä 3.2., jolloin latu-ura oli pohjattu, mutta päätin kuitenkin lähteä katsastamaan tilanteen. Kannatti kyllä lähteä, latu oli oikein hyvässä kunnossa, paikoin oli perinteisen urat hyvännäköiset, vaikkakin myös siellä täällä varsin roskaiset. Hiihtelin ensin Tapanilan kautta Urheilukeskukselle, takaisin Tapanilaan ja Messilän kautta aina Tiirismaalle, missä ladut olivat vieläkin paremmassa kunnossa. Että siinä meni se lepopäivä, 2h 45 min, 30 km pelkällä tavallisella aamupalalla, juomapullossa vettä -> seinään pari kilsaa ennen kotia. Vasemman jalan (ja kunnon) heikkous tuntuu etenkin ylämäissä, mutta parempi fiilis on selvästi, varpaistakaan ei lähtenyt tunto/ palellut, vaikkakin tuntemuksia ilmenikin kovemmassa rasituksessa.  

Talven tuntua melkein TV-mastolla, kohti Tiirismaan takalenkkiä. Kuva: JS

Testitreeni

Tänään siis koitettiin fyssarin kanssa mihin kroppa pystyy ja koitettiin hakea missä vaiheessa kroppa alkaa fuskaamaan. Ohjelmassa oli lämmittelyjen jälkeen laskevat sarjat 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 toistoa 60 s palautuksella. Liikkeinä maastaveto, takareisinousu ja boxihyppy.

Maveen lähdin 60 kg tangossa, 5 toiston kohdalla lisättiin vielä kymppi. Ongelmana oli ennemmin sormien pettäminen kuin selän/takaketjun heikkous. Ristiote antoi yllättävän paljon lisää pitoa, niitä vetoremmejäkin pitäis varmaan käyttää harkiten kun isompia painoja maasta vedän - muutoinhan pitää myös haastaa puristusvoimaa, kun esimerkiksi leuanvedossa ja toes-to-barissa tarvitsee roikkumisvoimaa ja toisaalta rinnallevedossa tai tempauksessa remmejä ei voi käyttää.

Takareisinousu oli haastava. Fyssari säärien päällä piti nostaa yläkroppa maasta päinmakuulta (käsillä tietysti avustaen) pystyyn polvia koukistaen. Eipä riittänyt potku tekemään kovinkaan hyviä toistoja, maksimivoimasta uupuu. Reenaamaan siis.

Boksihypyt aloitin varoen 24" korkeuteen, mutta kun toistot menivät hyvin tein taas 5 toistosta eteenpäin 30" loikkia. Kuulemma vähäistä lantion kiertoa oikealle lukuunottamatta homma pysyi hyvin paketissa, eikä isompaa pettämistä ollut havaittavissa = aika hyvissä asemissa ollaan. Nyt vain pitäisi sitten keksiä, että miksi tuo kinttu tuntuu niin ikävältä kuin tuntuu.. Tosin eipä tuota oo tullut taas testattuakaan, jokohan tuo kestäisi. Ainakin tuntuisi siis siltä, että treeni-intensiteettiä voisi alkaa hivuttaa ylöspäin. 

Säpinää

Tulipas koettua sellainen reissuviikko, ettei paremmasta väliä. Ensin mielenkiintoinen parin yön Pietarin matka työn merkeissä, sitten kotiin vaihtamaan varustus ja valimoalan opintopäiville torstai-perjantai ja vielä viikonloppuna vielä telemarkhiihdon merkeissä Messilässä. Oli kyllä sunnuntai-iltana aikalailla kaikkensa antanut olo. Reissaaminen, pitkäksi venyneet illalliset ja viikonlopun ulkoilmamyrkytys pitivät huolen, että treeneistä tuli pidettyä kunnolla taukoa, palauttavasta en tiedä. Pietari oli upea kaupunki loskaisena helmikuun alkunakin, pitäisi kyllä mennä ihan turistinakin ihmettelemään, kun Lahdesta junalla matka kestää alle 3 tuntia, eikä minun mielestäni hintataso aivan keskustassakaan nyt niin älytön ollut. 

Kuntoutus jatkui vielä tiistaina manipuloinnilla, herkullisimmat kohdat löytyivät tällä kertaa takareisien yläosista ja ulkosivuilta. Rullailut jatkuu ja treenit kevyinä jalkojen osalta perjantaihin asti, jolloin olisi tarkoitus treenata fyssarin kanssa yhdessä ja katsoa miten lihakset oikein saisi heräteltyä tuottamaan voimaa optimaalisemmalla tavalla. Kunhan tässä pääsisi varmuuteen siitä, että käytän kroppaani oikein, tekisi mieli jo vähin erin päästä nostamaan treenien intensiteettiä pidemmiksi intervalleiksi kuin mihin nyt päästy. Toki pk-takin voisi hitusen hinkata, mutta ladut on taas vetiset ja lunta on kuitenkin sen verran, ettei metsään ole vielä poluille fillarilla asiaa. Kuten tiistaina kuitenkin tuli fyssarin kanssa todettua, nyt on vasta helmikuun ensimmäinen puolikas, hötkyilemällä nyt ehtii vielä pilata tulevan kisakauden mutta jos vetää maltilla ehtii vielä kuntoon. Ainakin jonkinlaiseen kuntoon - jos vain siltä nilkuttamiselta ja ahdistukselta säästyisi tänä kesänä olisi se enemmän kuin sata jänistä.  

Treeni-inspiraatio on kohdillaan, ensi kesälle on lupailtu jo Jukola ja Rokua24, Multisport cup kiinnostaisi ja maratonia sekä xc:tä vois koittaa fillarilla, jos tuntuu OK:lta.. Sitä kohti siis, vaikka talvesta voisi vielä vähän nautiskella..

Kehittävän harjoittelun perusteet @Fysio-Origo

Päästäksemme fyssarini kanssa samalle aaltopituudelle treenitekniikoista ja tekniikkani tasosta päätin osallistua salilla järjestettyyn päivän seminaariin, joka kantoi nimeä kehittävän harjoittelun perusteet. Lähtiessäni en oikein tiennyt mitä odottaa päivältä, mutta siinäpähän tuo onnistuisi.

Kurssille osallistui 9 henkilöä ja fyssarini lisäksi kouluttajana toimi Jussi CompactFitilta. Kurssi aloitettiin dynaamisella lämmittelyllä, perustuen eri kropan osien järjestelmälliseen haastamiseen koko liikelaajuudelta. Lämmittelyä jatkettiin putkirullalla ja käytiin läpi koko kehonhuolto rullalla läpi. Voimailuhommat aloitettiin kahvakuulatekniikoilla, etuheilautus kahdella ja yhdellä kädellä, räkkiasento, rinnalleveto ja pystypunnerrus sekä vauhtipunnerrus. Omaksi heikkoudekseni osoittautui se, että olen oppinut tekemään liikkeet jaloista enkä lantiosta ja lisäksi räjähtävyyttä pitäisi liikkeisiin saada, jotta ergonomia paranisi.

Kahvakuulailusta jatkettiin kehonpainolla tehtäviin liikkeisiin, vatsoihin ja punnerruksiin, sen jälkeen vielä vedettiin leukoja ja riekuttiin renkaissa. Kehonpainoliikkeilläkin saa voimiansa haastettua oivallisesti ja enemmän pitäisi tehdä. Varsinkin tasapainon ja kehonhallinnallisesti on vielä paljon tekemistä, mutta mukavaa on ala-asteen liikuntatunneilla kärsittyjen kykenemättömyyksien jälkeen pystyä vihdoin tekemään jotain.

Päivän viimeinen tekniikkatreeni tehtiin levypainoilla, maastavetoa, takakyykkyä, rinnallevetoa, etukyykkyä, pystypunnerrusta, vauhtipunnerrusta ja valakyykkyä. Mikään näistä ei kohdallani näyttänyt mitenkään toivottomalta, joten hyvillä mielin voi jatkaa treeniä. Tosin, fyssarin kanssa on nyt sovittu, että jätän omat treenit nyt oikeastaan pois kokonaan (niin hyvin kuin pystyn) ja manipuloidaan sekä testataan treenien kanssa miten jalka reagoi ja miten sinne saataisiin aktivaatiota aikaiseksi kohtiin, jotka fuskaavat.

Pikkuylläri päivän loppuun oli tabata-treeni, 5 liikettä, 8 kierrosta 20 sek työtä, 10 lepoa. Kyykky/hyppy, punnerrus, vatsat, selät ja rengassoutu/leuanveto. Olin aika varma, että vasen kinttu leikkaisi kiinni näin intensiivisessä tekemisessä, mutta näköjään 20 sekuntia on tarpeeksi lyhyt aika, ettei ongelmia ilmennyt. Kivan haastava treeni.

Aivan viimeiseksi venyttelyjen jälkeen juteltiin vähän treenin jaksottamisesta (ohjelmoinnista), mutta se jäi vähän osaltani kalvamaan. Treenaamisen osaan, mutta lepojen jaksottaminen on hankalaa ja jotain mitä minun pitäisi opetella, ettei tällaisiin tilanteisiin kuin missä kroppa on nyt, enää joutuisi. Ehkä ainakin Crossfitissa yleisesti käytetty 3:1 (3 treenipäivää/1 lepo, 3 viikkoa intensiivisesti/1 kevyt) olisi syytä pitää, vaikka kuinka olisi kiva mennä ja tehdä. Tekee sitten lepopäivinä palauttavia juttuja, kuten putki- ja pallorullaluija yms. Ehkä minäkin vielä opin.

Vihdoinkin lunta

Aika on taas livahtanut sormien välistä, kun on ollut ohjelmaa jos johonkin lähtöön ja nyt mennään jo helmikuussa. Helmikuusta ei taida tulla sen helpompi, reissua pukkaa nyt ensin tällä viikolla Pietariin ja seminaari Tampereella, sitten pitäisi vielä ehtiä käydä Ruotsissa ja mahdollisesti Espanjassakin. Eipähän käy aika pitkäksi..

Tammikuun toisella viikolla tuli vihdoin talvi pakkasineen, lunta saatiin odotella tähän edeltävään viikonloppuun asti. Retkiluistimillakin pääsi Lahdessa hämmästyttävän monta reissua. Eilen testailin hiihtohommia, mutta vielä oli latupohja varsin pehmeä ja roskainen, kevyestä hiihättelystä ei tullut mitään. 

Jalka vaivaa jossain määrin edelleen, viimeisimmän kerran testasin juoksukykyä tammikuun 9. eikä siitä vielä silloin tullut mitään. Siitä suivaantuneena palasin kesällä käyttämäni fyssarin puheille ja nyt aloitetaan ihan oikeasti kuntoutus. Hän on avannut uuden toiminnallisen harjoittelun salin jossa toimii fysioterapian lisäksi personal trainerina muutaman kollegan kanssa. Aloittelimme tuossa yhteistä taivalta uudestaan yhden kartoituskäynnin puitteissa, sekä lauantaina koko päivän kestäneessä kehittävän harjoittelun seminaarissa (josta kohta lisää), tänään menen jatkamaan. Kävin myös kokeilemassa Foreverilla Fustraa (Functional Fusion Training), siitäkin ehkä parit kommentit. Olen kyllä tässä kuntouttaessani (kuntoillessani?) hurahtanut salitreeniin nimenomaan crossfit-hengessä tapahtuvaan tekemiseen, mutta nyt on ensin tärkeintä saada kroppa toimimaan kunnolla ennen kuin niiden (ja muiden) haasteiden kanssa lähdetään tekemään yhtään enempää.