Osaltani kauden viimeinen kisa käytiin Tampereella öisissä ja jopa talvisissa merkeissä, kun ensilumi satoi juuri ennen 8 tunnin fillarirogainingia. Kaajan Jarille on kyllä nostettava hattua, hienon tapahtuman oli saanut aikaiseksi ja osallistujia oli todella paljon sekä pyörä- että tossusarjoissa.
Speksinä perjantain ja lauantain väliselle yölle oli siis 8 tuntia rogainingtyyppistä suunnistamista Tampereen keskustassa ja läheisyydessä, reitinvalinnan niikseen tullessa pääsi myös melko kauas "erämaahan", mutta meidän tiimi päätti reittisuunnittelua tehdessä pysytellä todennäköisimmin auratuilla ja kuljetuilla alustoilla, sillä paikoin 15 cm lumikerros tekisi etenemisestä hidasta. Ja matkanteko oli siitäkin huolimatta hidasta ja jouduimme säätämään jonkin verran reittiämme matkan varrella - siitä huolimatta myöhästyimme Arjan kanssa 43 sekuntia aikarajasta. Aikaa reittisuunnittelulle oli 2 tuntia, mikä osoittautui kyllä lyhyeksi ajaksi valita rastit, tehdä reitinvalinnat ja piirtää ne kartalle. Meillä tuli rehellisesti kiire starttiviivalle, kun emme edes olleet kisakeskuksessa karttojamme piirtämässä. Paria minuuttia ennen parkkeerasimme lähtöviivan taakse. Kuvassa on reittisuunnitelmamme sinisellä kynällä ja toteutunut reitti punaisella. Aika paljon jouduimme sitten soveltamaan.
Ensimmäisellä rastivälillä päätimme lähteä olettamuksemme mukaan omalle suunnalle emmekä sännänneet kummalekaan lähimmistä isojen pisteiden rasteista. Jälkikäteen vähän kaduttaa, sillä juuri ensimmäiset rastivälit etenivät lumen vuoksi todella hitaasti, myöhemmin myös polku- ja hiekkatieajo sujui muiden jäljillä huomattavasti vähemmällä vaivalla. Lumessa möyriminen aiheutti myös teknisiä haasteita parini Arjan fillarissa, sillä voimansiirto ja polkimet täyttyivät lumesta ja jäätyivät.. Suunnistus sujui pummeitta ja meininki muutenkin oli oikein mukava, joten mikäpä siinä oli perjantaiyötä viettää fillarin selässä. Oma veto oli oikeinkin hyvä ja vaikka unohdin kengänlämmittimet, ei vasurinkaan varpaat olleet moksiskaan - kiitos teknisten hidasteiden aiheuttaman rauhallisen menon ja oivallisten talvipyöräilykenkien. Oma Spessun Fate toimi kyllä kuin unelma, Crankbrothersin polkimien pysyessä käyttökelpoisina avoimen rakenteensa ansiosta.
Niin me sitten suihkittiin pitkin poikin Kangasalaa ja Tamperetta, tullen viimeisenä parille isopisteiselle rastille. Mannerheiminkalliota ei lähdetty edellä mainittujen teknisten murheiden vuoksi ajamaan ylös, mikä sitten ehkä kostautui kahtena sakkopisteenä myöhästymisen muodossa. No, jälkikäteen on helppo viisastella. Kivaa oli koko rahalla ja kivaa voi pällistellä videolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti