Aurinkoista pääsiäistä

Kevät on ehtinyt pitkälle tänä pääsiäisenä, olkoonkin, että vappuun on enää kaksi viikkoa. Oulussakin jo liki kaikki lumi on sulanut ja joessa virtaa vesi vapaana. Tulin käymään pitkinä pyhinä Oulussa, kun J lähti melontaparinsa Heikin kanssa valloittamaan Võhandun täyttä matkaa C2 luokassa. Itse olen ollut huoltajana matkassa kahdella edellisellä reissulla, eikä se homma jotenkin tällä kertaa huvittanut - kuin en myöskään saanut itseäni innostettua osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Kummaa, että jalkamurheet sabotoivat muutkin hommat, oishan tuota aika hyvin pystynyt melontaa treenaamaan. Tosin kauden ensimmäiseen seikkailukisaan ei ole enää kuin viikko, kun Snoukkareiden kanssa osallistutaan monen joukkueen voimin X-Dreamiin Tartossa! 

Pääsiäisenä tarkoituksena oli tuoda sukset pohjoiseen kesäteloille ja käydä hiihtämässäkin Iso-Syötteellä. Ajelin etelästä torstaina illalla, oli kyllä menoliikennettä vaikka aika myöhään olinkin liikkeellä. Viikonlopun teemana oli treenihommat ja lomailu, perjantaina ensin päivällä salilla kyykkyjä ja leuanvetoja höystettynä vähän jalkaprässillä. Jatkoimme vanhempien kanssa iltapäivällä Syötteelle missä innostuin kaivamaan tellut suksipussista ja hiihtelemään kakstahtista alamäkeen. Olipa vain tosi viksu idea, kun ensin oli ottanut enimmät tehot salilla ja sitten hiihtelee keväistä loskaa pari tuntia. Huh, että tuntu kintuissa. Illan päätteeksi oli huima havaita taas konkreettisia merkkejä kesän lähestymisestä, vielä kahdeksan aikaan illalla aurinko paistoi todella korkealla!

Lauantaina päätettiin palata kaupunkiin kunhan ensin käytiin Ahmatuvan lenkki suksilla. Alkuun luisto oli mitä mainioin, mutta erityisesti suopätkillä vesi virtasi jo valtoimenaan. Paluumatkalla auringonpaiste oli jo sulattanut ladun pinnan melko pehmeäksi ja lumen kosteus alkoi hidastaa suksen liukua. Mutta mikäpä siinä silti auringosta nautiskellessa. 

Sunnuntaina päätin käydä salilla, vaikka keli olisi houkutellut ennemmin lenkille. Fillaria kun ei ollut matkassa, enkä juoksulenkille kintun tähden halunnut, niin tyydyin lainaamaan äitin hybridiä kuskaamaan minut salille, missä tein rinnallevetoja ja takareisille GHR-penkissä treeniä. Se on kyllä harmi, ettei omalta salilta tuota penkkiä löydy. Meikäläisen takapuoli tarttis, onneksi löysin hyviä "köyhän miehen (naisen)" ratkaisuvaihtoehtoja toteutettavaksi kotikentällä. 

Huomenna on edessä kotimatka ja lepopäivä, viimeistelytreenit tiistaina rasteilla ja keskiviikkona CrossFitissa, sitten pitäis olla tikissä  lauantaina!

Reissua pukkaa

Jopas tuli taas matkusteltua. Keskiviikko aamusta tiistai iltaan. Lahti-Närpiö-Vaasa-Uumaja-Vindeln-Luulaja-Björkliden-Luulaja-Haaparanta-Oulu-Helsinki-Lahti. Autolla, lautalla, vuokra-autolla, linja-autolla, kävellen, junalla, lentokoneella, fillarilla ja taas junalla. Työhommat stressasivat, onneksi viikonloppuna oli ystävän häät aurinkoisessa ja talvisessa Björklidenissä, jolloin sai kunnon rentoutuksen hyvässä seurassa. Treenihommat aika jäissä vähäisiä kävelyitä lukuunottamatta, lyhyeksi jääneitä öitä ja joitakin alkoholiannoksia illallisilla.. tyttö oli loppua kohti aika romuna.

Maanantaina pääsin Oulussa onneksi salille kroppaa herättelemään, vähän kyykkyjä, kahvakuulaa ja takareittä. Rinnallevedon fiilistelyä kyykyn kanssa. On se nyt kumma, kun vedän raakana rinnalle 25% enemmän kuin pystyn kyykkäämään. Eli jotain tuossa kyykkyketjussa ei oo kunnossa, mutta enpä oo isommin kyykkyä kehittänytkään - taitaa olla siis seuraava keskittymiskohde, sitten jos alkaisi vaikka sitä tempausta haaveilla. Tiistaina illalla kävin taas yleissalin puitteissa treenailemassa, maastavetoa polven alta tuelta, penkkiä, askelkyykkyjä, kulmasoutuja, punnerruksia ja vatsoja. Tuelta nousi ykkösillä 110 kg, lähinnä olin ihmeissäni otteen pidosta.

Tänään taas fyssarin käsittelyyn, saapa nähdä miltä nämä hyväksi treenatut jalat tuntuu siellä!

Säpinää

Tulipas koettua sellainen reissuviikko, ettei paremmasta väliä. Ensin mielenkiintoinen parin yön Pietarin matka työn merkeissä, sitten kotiin vaihtamaan varustus ja valimoalan opintopäiville torstai-perjantai ja vielä viikonloppuna vielä telemarkhiihdon merkeissä Messilässä. Oli kyllä sunnuntai-iltana aikalailla kaikkensa antanut olo. Reissaaminen, pitkäksi venyneet illalliset ja viikonlopun ulkoilmamyrkytys pitivät huolen, että treeneistä tuli pidettyä kunnolla taukoa, palauttavasta en tiedä. Pietari oli upea kaupunki loskaisena helmikuun alkunakin, pitäisi kyllä mennä ihan turistinakin ihmettelemään, kun Lahdesta junalla matka kestää alle 3 tuntia, eikä minun mielestäni hintataso aivan keskustassakaan nyt niin älytön ollut. 

Kuntoutus jatkui vielä tiistaina manipuloinnilla, herkullisimmat kohdat löytyivät tällä kertaa takareisien yläosista ja ulkosivuilta. Rullailut jatkuu ja treenit kevyinä jalkojen osalta perjantaihin asti, jolloin olisi tarkoitus treenata fyssarin kanssa yhdessä ja katsoa miten lihakset oikein saisi heräteltyä tuottamaan voimaa optimaalisemmalla tavalla. Kunhan tässä pääsisi varmuuteen siitä, että käytän kroppaani oikein, tekisi mieli jo vähin erin päästä nostamaan treenien intensiteettiä pidemmiksi intervalleiksi kuin mihin nyt päästy. Toki pk-takin voisi hitusen hinkata, mutta ladut on taas vetiset ja lunta on kuitenkin sen verran, ettei metsään ole vielä poluille fillarilla asiaa. Kuten tiistaina kuitenkin tuli fyssarin kanssa todettua, nyt on vasta helmikuun ensimmäinen puolikas, hötkyilemällä nyt ehtii vielä pilata tulevan kisakauden mutta jos vetää maltilla ehtii vielä kuntoon. Ainakin jonkinlaiseen kuntoon - jos vain siltä nilkuttamiselta ja ahdistukselta säästyisi tänä kesänä olisi se enemmän kuin sata jänistä.  

Treeni-inspiraatio on kohdillaan, ensi kesälle on lupailtu jo Jukola ja Rokua24, Multisport cup kiinnostaisi ja maratonia sekä xc:tä vois koittaa fillarilla, jos tuntuu OK:lta.. Sitä kohti siis, vaikka talvesta voisi vielä vähän nautiskella..

Sunnuntai 1. ja maanantai 2. heinäkuuta - alkumatka

Eilen lähteminen meni niin myöhään että ajoimme vain Helsingborgiin ja leiriydyimme yöksi startataksemme aamulla hyvissä ajoin. Yövyimme Råå vallar resortin campingalueella, joka oli erittäin hieno (vähän turhankin hieno meidän tarkoitukseen) ja viihtyisä alue Helsingborgin eteläreunalla meren rannalla. Nukuimme teltassa ja testasimme hankkimaamme isoa ilmapatjaa ensimmäisen kerran. Vierasvuodekäyttöön tarkoitettu 20 cm paksu ja 160 cm leveä patja tekee kyllä teltassa nukkumisesta luksusta. Ainoa harmitus oli lintujen pitämä elämä, mutta minkäpä sille.

Kohtuullisesti nukutun yön jälkeen pääsimme kello 7.15 lautalle Helsingöriin (kesäaikaan lauttoja kulkee vartin välein). Seuraavaksi navigaattoriin Rödby ja suunnaksi Saksa. Helsingörin lautalta ei kannata lähteä ihan tyhjällä tankilla, sillä ensimmäiselle helposti moottoritien varrelta löytyneelle huoltoasemalle oli noin 50 km. Kyseisen Shellin automaattikahvi ei ollut kyllä mitenkään maistuvaa. No, karisipa unihiekat silmistä ja tankki täynnä matka jatkui. Rödbyssä olime hieman ennen kymmentä, lautta lähti 10.15 ja Puttgardeniin rantauduttiin 11 maissa. Seuraavat koordinaatit sijaitsivat Winterbergin bike parkin kulmilla ja majoituimme leirintäalueella aivan keskuksen tuntumassa.

Matkalla pysähdyimme ruokaostoksille Olsbergissä, missä eräs rouva tuli ihmettelemään selvällä suomenkielellä, että miten suomalaisia on eksynyt niin syrjäiseen saksalaiseen pikkukylään.  Matkalle sattui yksi jos toinenkin idyllinen kylä, mäkisen maiseman saattelemana todella viihtyisän näköistä seutua. Matkaamme saattoivat sadekuurot ja illan mittaan sade muuttui jatkuvammaksi.

Leirintäaluueella oli teltoilla muitakin pyöräilijöitä, suurin osa asuntovaunuista oli ollut paikalla jo pidempään ja etuteltan sijaan niihin oli rakennettu varsin kiinteä mökki tuomaan lisätilaa. Leirintäalue oli aika vanhahtava, mutta ihan ok hinta-laatusuhteeltaan. Tosin paikan vastaanottovirkailijaa ei voi syyttää turhasta palvelualttiudesta.

3. heinäkuuta - Winterberg bike park

Edessä oli ensimmäinen pyöräilypäivä reissun päällä.  Yöllinen sade oli hellittänyt ja päivästä tuli puolipilvinen. Suunntitelmissa oli ajaa sekä poluilla että dh(down hill, alamäkipyöräily)-radoilla, mutta polkusaalis jäi yrityksistä huolimatta laihaksi, pyöräilykarttaan olo merkitty ainoastaan yksittäisiä pätkiä polkuja ja nekin sijaitsivat etäämmällä keskuksesta. Reilun tunnin pyörimme lähialueella etsien baanoja, mutta ei onnistanut. Niinpä palasimme teltalle vaihtamaan kypärät ja minä vähän suojaavampaa vaatetusta ja palasimme keskukseen ostamaan hissiliput. 10 nousua kummallekin riitäisi, keskuksessa oli kokonaisuudessan 9 reittiä, joista käytännössä kolme oli mielenkiintoisia minulle plus pari lyhyempää, joiden ajamisen ei halunnut hissinousuja käyttää.

Reitti nro 5 (keskivaikea) alkoi 4x tyyliin, keskivaiheilla oli slopestyle alue ja lopupätkä pli mahdollista ajaa northshorea tao seurata reitin 6 alaosaa. Reitti 6 (keskiv) oli koneella kaivettua kaarrehyppyrimutkamäkeä. Sinällään ihan hauska ja vauhdikas jopa meikäläisittäin, mutta varsin monotoninen. Kolmas jokseenkin näilläkin ajotaidoilla ja päällä ajettavista reiteistä oli numero 9, joka oli luokiteltu vaikeaksi. Täältä löytyi jyrkkyyttä, juurakkoa, kulunutta polkua ja monta vaativaa mutkaa toisensa jälkeen. Hyvää treeniä, joskin kerran onnistuin kaatumaan ja lyömään säären kohtuullisen kipeästi ilmeisesti polkimeen. Vauhti ei kuitenkaan päätä huimannut, joten mutaiaia housuja lukuunottamatta muita vammoja ei syntynyt. Vaikka meidänkin pyörät on vähän soveltuvampia alamäkiajon, olisi tämä vimeksi kuvattu polku tuntunut mukavammalta oikean dh-pyörän selässä, vielä loivemmilla kulmilla, matalammalla ja takapainoisemmalla rungolla.

Päivä oli ihan ok, 10 nousua aikalailla tarpeeksi vaikka olisi siellä varmaan koko päiväkin kulunut. Päätimme pakata leirimme päivän päätteeksi ja aloittaa matkan kohti Sveitsiä sinä uskossa, että löytäisimme am(all mountain) tyyppistä pyöräilyä, Winterbergistä kun ei oikein tuntunut löytyvän vaihtoehtoja pyöräretkeilyn ja dh:n väliltä.

Illalla jatkoimme matkaa lähemmäksi Sveitsiä, sillä edessä olisi 700 km ennen reissun varsinaista pyöräilykohdetta. Yön nukuimme autossa jossakin parkkipaikalla hieman moottoritieltä sivussa.

Kesälomaseikkailu alkakoon

Viime hetken karttojen latailut ja auton pakkaus jäljellä. Sitten alkaa toden teolla kesäloma vol. 2012. Ensimmäiseksi suunnitelmissa on Winterbergin bike park Saksassa. Matkaa Jönköpingistä n. 1000 km, joten pyöräilemään päästään jo toivottavasti maanantaina. Sieltä matka jatkuu jossakin vaiheessa Sveitsiin ja Verbieriin, mutta muita ohjelmanumeroita ei ole vielä tarkemmin suunniteltu. Paitsi että meidät on kutsuttu melomaan 14. päivä Liettuaan. Mikäli reissun päällä on tietoliikenneyhteydet kohdallaan päivittelen matkan etenemistä tänne blogiin reissun edetessä.

Katmadu, Nepal

Lento Katmanduun lähti Abu Dhabin kansainväliseltä lentokentältä. Ei mikään valtavan suuri lentoasema, varsinkaan jos vertaa Dubain lentokenttään, missä saa tallata käytäviä kilometritolkulla koneelta passintarkastukseen ja siitä edelleen laukkuja hakemaan. Lentoasemalla oli kaikenkarvaista kulkijaa, yllättävän paljon myös muita länkkäreitä. Vaikka ulkolämpötilat ovat jo laskeneet Arabiemiraateissa siedettävälle tasolle, oli lentoasemalla kuuma kuin saunassa. Check-in ja baggage drop sujuivat kommelluksitta, passiin sain tällä kertaa leiman ulos, mutta se ei osunut samalle sivulle sisääntuloleiman ja viisumin kanssa. Saa nähdä tuleeko selvitteleminen kun yritän takaisin Emiraatteihin. Muita menijöitä koneeseen oli jonoksi asti, kun turvatarkastus avattiin. Oletettavasti siirtotyöläisiä kotimatkalla. Arvioimme koneessa olleen n. 50-60 istuinriviä, 8 paikkaa/rivi ja kone melkein täynnä, eli johan siinä kansaa kulkee. Lennossa ei ollut muuta valittamista kuin äärettömän pitkä laskeutuminen (n. 1,5 h), jonka aikana eivät vessat eivätkä viihde olleet käytettävissä. No, alaskin päästiin, ikkunoista näkyivät ensimmäiset Himalajan lumihuiput – kaunista. 

 Kisan järjestäjät olivat kertoneet viisumin vaatimista järjestelyistä ja lappusten täyttäminen kuvineen onnistui ja aikamme jonotettuamme pääsimme tiskille. Ei tietotekniikkaa, mikä tuntui riivaavan jonoon eteemme tyrkännyttä venäläisrouvaa, jonka pirtaan ei tahtonut sopia jonottaa muiden mukana. Viisumi maksoi 25 dollaria/euroa tai muuta käypää valuuttaa, paikallista valuuttaa ei vielä rajalla hyväksytty, mutta kaupungissa se on käypää rahaa. Hotelleissa tosin pystyy maksamaan niin luottokortilla kuin muillakin suuremmilla valuutoilla. 

Viimein viisumit saatuamme pääsimme noukkimaan matkatavarat, jotka olivat onnistuneesti perille saapuneet. Tullissa oli melkoinen jono, kun nämä n. 400 paluumuuttajaa tullasivat pakaasejaan. Onneksi meidät viitottiin ohittamaan jono ilman matkatavaroiden läpivalaisua. Emme tietenkään tienneet mikä ulkona odottaisi, kun ei tälle kantille maapalloa ole aikaisemmin tullut reissattua, mutta kun ulkoilmassa ensimmäisenä silmät osuvat määrättömään riviin taksikuskeja, osalla laput, osa hyökkäsi jo aulassa tarjoamaan kyytiä, kiitin itseäni, että taksi oli varattu etukäteen hotellin kautta. Seuraavana silmiin osui rynnäkkökiväärillä varustettu sotilas, joka ilmeisesti piti liian innokkaat taksikuskit heille varatuilla sijoilla ja muutkin asiattomat poissa tuloaulasta. Seuraavana näkyivät taksit. Meinasi varsinkin Emiraattien autostandardiin jo tottuneena päästä nauru kaikille ruttuisille pikkuruppanoille, joita oli jonossa ja rivissä jos johonkin suuntaan. Kunhan siitä päästiin liikkeelle, kävi ilmi, etteipä sitä juuri kummallisemmalla rakkineella noilla teillä ja tuossa liikenteessä kuljettaisi. Eikä auton vuokraaminen omaan käyttöön tulisi mieleenkään. Liikenteestä varmaan hieman yli puolet on polkupyöriä, skoottereita, mopoja ja moottoripyöriä, vajaa puolikas pienempiä pakettiautoja ja pienimpiä mahdollisia henkilöautoja, marginaalissa on oikeat maastoautot ja muut isommat laitteet. Lisäksi liikenne on vasemmanpuolesta ja torvet soivat jatkuvalla syötöllä. Ihmeesti emme päässeet todistamaan yhtään kolahdusta, vaikka säännöt tuntuivat puuttuvan ja varsinkin mopot ja kaikki muutkin, jotka vain sekaan sopivat, käyttivät kaikki mahdollisuudet hyväksi parantaa asemiaan iltapäivän ruuhkassa. Jalankulkijat siellä seassa poukkoillen. Liikennevalojen virkaa muutamissa isommissa risteyksissä toimittivat poliisit/liikenteen valvojat. Hotellimme sijaitsi pienen mäen päällä, varsin kapean kujan päässä, mutta niin vain mutkaisessa mäessä onnistui sujahtaa moottoripyörän meitä kuljettavan pakun ja aidan välistä, järjestyipä siinä autojenkin ohitus.. huh. 

Summit-hotellilla vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja paikka tuntui paratiisilta maan päällä liikennekaaoksen jälkeen. Sisäpiha oli rauhallinen ja vehreä puutarha, rakennukset yksinkertaisia luhtitalomallisia. Pihan yli näkyi vuorille ilman ollessa kirkas, mikä oli kuuleman mukaan erikoista Katmandun tapaisessa laaksossa, joka kuuleman mukaan kerää yllensä tavallisesti pilvi/sumu/smog-peiton. 

Illan päälle kävimme katselemassa ympärillemme ja tapasimme paikkaa pyörittävän ja kisan järjestelyissä mukana olevan Rogerin. Hän on hollantilaista alkuperää, mutta kuulemma asunut pitkään eri puolilla Aasiaa. Hän tarjosi tervetuliaisjuomat ja vastasi ystävällisesti muutaman oluen ajan kysymyksiimme Nepalista, Katmandusta, Pokharasta ja kisasta. Pohjatyö reissun mittasuhteita ajatellen oli jäänyt vähän kehnoksi. Söimme vielä ravintolassa illallisen ennen nukkumaanmenoa. Kello Katmandussa on UTC+5:45, mutta aikaisen herätyksen ansiosta jo yhdeksän aikaan olimme valmista kauraa unten maille. Huoneemme oli siisti, omalla kylpyhuoneella varustettu, mutta esimerkiksi pattereita tai lattialämmitystä ei tietenkään ollut, lämpö huoneeseen tuotettiin kuumailmapuhaltimella. Illalla ihmetykseksemme oli sänkyihin tuotu lämminvesipullot, joita meistä kumpikaan ei koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Niiden mielekkyys kyllä paljastui peiton alle valmiiksi lämpimään sänkyyn kömpiessä. Pullo piti lämpönsä koko loppuyön ja varpaillakaan ei ollut viileässä huoneessa hätäpäivää – unta riitti melkein kellonympärykseksi.