Tämän kesän kotimaanmatkan teemana oli viikossa Haltille ja takaisin. Eli aikaa oli viikko, tavoitteena suorittaa "viimeistelytreeni" UTMB:lle ja käydä melomassa mielenkiintoisia pätkiä rajajoesta. Sen lisäksi autossa istumista olisi tietysti tarjolla reilut pari tuhatta kilometriä. Ja mukava päästä pitkästä aikaa tapaamaan perhettä ja sukua, alkukesä kun on mennyt ihan kotoillessa ja kisaillessa.
Lauantaiaamuna saatiin auto pakattua: kanootti (Acron WW3) ja koskirafti (Gumotex Baraka) sekä retkeilykamat lähti mukaan, pyörät jätettiin tällä kertaa matkasta. Lauantaina ajeltiin Ouluun (tai no Siikajoelle) mummolaan ottamaan lyhyt yön mittainen huoltotauko. Koko päivän oli komea ja kuuma keli, joskin Lumijoelta alkoi kunnon ukkoskuuro. Ilta oli oikein kaunis, yöllä ukkonen sitten taas vyöryi lakeuksille ja rymyytti kunnolla pitkään. Voin sanoa, että hyvistä unenlahjoista huolimatta asuntovaunussa on vaikea saada unenpäästä kiinni kun ukkonen ryskää ja kaatosade piiskaa matkamökin kattoa.
Sunnuntaina arvoimme aina Haaparannalle asti kääntyisikö Volvon keula kohti Nikkaluoktaa ja tossut sitä myöten Kebnekaiselle, mutta pidimme alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja jatkoimme matkaa suoraa pohjoiseen Kilpisjärvi navigaattorissa määränpäänä. Mainitsemisen arvoista tältä matkalta taitaa olla kahvitauko Sonkamuotkasta Kätkäsuvannon pohjoispuolelta, ei ole herkulliset munkkikahvit hinnalla pilattu: 50 Euroopan senttiä.
 |
| Sonkamuotkassa kahvitauolla, tien oikealla puolella mennessä. |
Taas meitä saatteli kaunis kesäsää ja hellelukemat lämpömittarissa - aina 35 km ennen Kilpisjärveä asti. Sen jälkeen sai auto taas pesun ukkoskuurossa ja lämpötila putosi 10 astetta. Pyörimme vähän aikaa Kilpisellä ja odottelimme sateen laantumista. Se kannatti, iltaa vasten pääsimme aloittamaan vaelluksemme Haltia kohti pilvipoutaisessa kelissä Luontokeskuksen pihasta.
 |
| Polun pää - matka ei jatkunut aivan näin leveänä vaikka hyvin merkitty polku olikin. |
Illalla kävelimme ensimmäisen 12 kilometrin pätkän Saarijärven kämpälle. Meillä oli mukana ruokaa 2 yön reissulle, jalassa lenkkarit ja päällä trikoot. Toki repuista löytyi myös keitin, teltta (uskollinen Hillebergin Nallo 2), makuupussit ja alustat. Teltta olikin tarpeen, sillä sade oli ajanut Saarijärven kämpälle tulleet vaeltajat tupaan nukkumaan eikä kymmenen jälkeen saapuville ollut enää sijaa laverilla. Eipä se mitään, vähän matkan päässä tuvalta löytyi oikein mukava telttapaikka järven rannasta eikä tarvinnut häiritä tai häiriintyä muista.
 |
| Telttapaikalta Saarijärven kämpälle päin. Kämppä keskellä järvien välissä. |
Toiselle päivälle suunnitelmissa oli tassutella Saarijärveltä Pihtsuskämpälle (29 km), jättää repuista ylimääräinen ja käväistä Haltilla (2 * 12 km). Tulipahan todettua, että juoksemattakin tuon matkan ehtii, jalan jumi ei antanut edelleenkään minkäänlaisia mahdollisuuksia juoksemiseen, jopa ylämäissä tuntui vähän nihkeälle. Alle kuukausi aikaa TDSsälle ja jumi jatkuu - totuus sattuu. Etenimme ihan hyvää vauhtia, mutta pysähtelimme silti aina välillä ihastelemaan karun kaunista tunturiseutua. Ei korkeita ja teräviä vuorenhuippuja, mutta juuri nilkkaa korkeampaa kasvillisuutta ei näillä leveysasteilla kasva. Rakkakivikkoakin oli paikoin tarjolla, joskin etenkin Kuonjarjoelta Meekonjärvelle oli hyväkulkuista ja nopeaa polkua. Meekonjärven laakso oli vaikuttavan näköinen, kun se jalkojen alle aukesi.
 |
| Näkymä Meekonjärvelle Kuonjarjoelta tullessa. |
 |
| Ylityksissä ei tarvinnut tossuja kastella. |
Tässä vaiheessa oli vielä virtaa jaloissa ja matka taittui rakkakivikossakin nopeasti kohti Pihtsusjärveä ja Haltia. Matkalla käytiin vielä kurkistamassa komeasti pauhaava Pihtsusköngäs, siitä ei koskiraftillakaan laskettaisi. Matkaa taitettiin taas auringonpaisteessa, tosin kaksi kilometriä ennen tupaa alkoi taas ukkonen hätyytellä ja muutaman pisarankin ehti pudottaa ennen kuin ehdimme katon alle suojaan. Teimme tuvalla ruokaa ja pidimme sadetta, siinä reppuja uudelleen pakatessamme taivas taas kirkastui ja pääsimme aloittamaan päivän viimeisen etapin (joka oli kartan mukaan siis lähes yhtä pitkä kuin siihen asti taivallettu matka) paranevassa säässä. Entistä kevyemmällä varustuksella tallasimme kohti tunturin huippua, ja paljon oli väkeä tulossa poispäin. Huonoon keliin olivat huipulle osuneet. Aina aivan Haltin juurelle polku oli edelleen helppokulkuista, Haltin kylki sen sijaan oli melkoista rakkakivikkokömpimistä. Kivikkoinen on myös Haltin "huippu", varsinaisesti korkein kohtahan on Norjan puolella rajaa eikä varsinaista huippua laelta erotu. Suomen puolen korkeimmalla kohdalla ihastelimme näkymää sekä Suomeen että Norjaan, jonne sinnekin näkyi pitkälle hyvässä kelissä.
 |
| Suomen huipulla |
Matka ylös joutui nopeasti, joten tuskin sinne aivan sitä 12 kilometriä oli. Parempi kai silti noin, että ilmoitetaan pidemmäksi matka kuin se on, suhtautuu kulkijat kunnioittavammin etapille. Palasimme samoja jälkiä takaisin ja matkan rasitukset alkoivat vähitellen tuntua jaloissa. Päätimme kuitenkin jatkaa muutaman kilometrin eteenpäin Pihtsusjärven tuvalta, sillä sinne oli noussut oikea telttakylä illan aikana. Makea ilta ja tuntui hyvältä päästä maate jalkojen päällä vietetyn päivän jälkeen.
 |
| Toinen ilta reissussa, J kokkaa iltapalaa. |
Hyvin nukutun yön jälkeen reput taas pakettiin ja kohti Kilpisjärveä. Muutamalle ohikulkijalle piti uskotella ihan tosissaan, että joo, kyllä me tästä vielä tänään Kilpiselle hilpastaan. Suurin osa reissaajista taitaa käyttää sen viisi päivää. Keli kävi jopa kuumaksi ja lyhyissä vaatteissa tarkeni oikein mukavasti tunturiylängölläkin. Onneksi myöskään sääskiä tai mäkäröitä ei ollut haitaksi asti vaan ulkoilmasta sai nautiskella huitomatta ja ilman Offia. Matka eteni ihan mukavasti aina Saarijärvelle asti, vaikka reissu lenkkareissa kivikoissa alkoi tuntua jo ihan riittävän epämukavalta, ja olipa reissun aikana osoittautunut, ettei minun ainakaan Asicsin Trabucoissa kannata TDSsälle startata. Kuten Nepalissakin, kantapään sisäsyrjälle oli tullut rakko kumpaankin jalkaan. Ehkä vähän helpottaa kenkävalintaa, Sauconyn Peregrinet tuntuu entistä todennäköisemmältä, joskin Xodus vois olla vielä optimaalisempi, mutta ne ois vielä kaupassa. Saarijärvellä syötiin päivällinen ja vielä oli edessä 12 km kivikkoista polkua. Nämä viimeiset kilometrit kuluivat kyllä hitaasti, määränpää ei tuntunut lähestyvän millään. Hieman ennen kahdeksaa olimme kuitenkin takaisin autolla, huh. Noin 48 tuntia reissussa; 23 tuntia, 106 km tepastelua, 2000 nousumetriä.
Päätimme nukkua seuraavan yön sisätiloissa, joskin majapaikan löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin uskoimme, useammat majoituslaitoksista olivat täyttyneet (vaikka tullessamme oli varsin hiljaista). Hotellin retkeilymajassa oli onneksi huone vapaana ja pääsimme rantasaunaankin huuhtomaan reissun hiet. Kilpisjärven viileä vesi toimi hyvin palautumisen aloittamisessa kylmähoitona, J tohti uidakin mutta minä en..
