Vuosi lähenee loppuaan

Jouluviikko tuli ja meni. Vaikka en mikään erityisen jouluihminen olekaan, oli viikkoon ladattu tietty odotus: pääsis lumille. No, ei päässy. Oishan sitä tosiaan lunta ollu Syötteellä ja Kuusamossa, mutta plussakelit ja vesisade eivät houkutelleet ajelemaan sinne asti. Keskityimme siis sukuloimaan, syömään ja lepäilyyn. Suurin fyysinen ponnistus joulun pyhinä taisi olla 30 minuutin potkurointi.

Salihommissa ajattelin pari seuraavaa kuukautta vääntää vähän vähemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla (jos nyt en ihan pt:tä innostu ottamaan ja sitä kautta tule toisiin ajatuksiin). Eli, kun aikaisemmin tein kolmijakoista (yläselkä+hauis, rinta+ojentajat, jalat+alaselkä) 8 liikettä 3 sarjaa kutakin ja noin 8 toistoa sarjassa, niin jatkossa menee kaksijakoista (yläkroppa, alakroppa + ehkä lyhyempi keskittyvä keskivartalotreeni korvaamaan loppunutta core-tuntia) 8 liikettä 3-4 sarjaa 15 toistoa. Aikaisemmassa tein perusliikkeiden lisäksi jonkin verran eristäviä liikkeitä, mutta nyt mennään pääasiassa vapailla painoilla ja isommilla perusliikkeillä. Salille avataan tosin crossfit sali vuoden alussa ja voipi olla, että siellä tulee treeniä tehtyä. Hirvittää vaan kunnon puute. Tällä hetkellä aerobinen kunto laahaa kyllä ankean alhaalla ja varsinkin ensimmäinen setti alakropan treeniä tuntui välillä happojen kanssa pahalta. Miltäpä sitten crossfit tuntuis?? Kunhan pääsis tekeen peruskuntotreeniä, että aerobiselle puolelle sais rakenneltua pohjia.. lumettomuus ja vesisateet ovat kyllä vieneet mahdollisuuden hiihtää ja fiiliksen fillaroida. Sunnuntaina kävinkin pitkästä aikaa sauvakävelyllä, jonkin verran hölkkäilin taas alamäkiä ja tunnustelin jalan fiiliksiä, mutta en vieläkään uskaltanut testata ihan loppuun asti, tuntemuksia kun kuitenkin on. Pahimmat lukot tuntuu auenneen, sillä varpaat pysyivät kohtuullisen lämpiminä ja tunnokkaina koko lenkin ja etureidessä paineen tunne on vaihtanut paikkaa. Reiden ulkosyrjän aktivointitreenit ovat saaneet kyllä pakaran seudun heräämään/jumiin ja sielläkin tuntui.. no, ainakin jotain tapahtuu.

Viikko 52 reenit:

Ma: puntti jalat + alaselkä

Ti: lepo

Ke: lepo

To: lepo

Pe: lepo

La: puntti yläkroppa

Su: sauvakävely 2,5 h/15,5 km

Toisinaan se vaan on vaikeampaa..

.. päästä lenkille. Ei siis sillä, että pimeänä ja liki lumettomana joulukuisena iltana harmittaisi lähteä lenkille, vaan että aina, kun fillariin joutuu tekemään jotain huolto-/korjaustoimenpiteitä juuri ennen lenkkiä tuntuu kaikki mahdolliset asiat vastustavan. Ja eilinen ei ollut ainutkertainen, vaan kuvio tuntuu toistuneen aikaisemminkin.

Eilen oli taas keli pakkasella, joten mieli teki maastopyöräilemään. Epiksessä olikin jo edellisten lumilenkkien jäljiltä nastat edessä, mutta koska suojasäät olivat tehneet poluista peilijäisiä, oli syytä laittaa nastarengas myös taakse. Eihän siinä mitään, pikkuhomma, kun se menee putkeen. Ei kerran ollut edes mitään tubelessviritystä.

Varastosta ensin hakemaan fillarista takavanne ja nastarengas. Työhuoneeseen yläkertaan vaihtamaan rengasta. Hip hei, vanteesta oli pinna poikki. Yritin taivuttaa pinnaa pois, mutta jarrulevy oli irroitettava pinnan poissaamiseksi. Ensiajatuksena oli hakea korvaava vanne varastosta, kun 26” renkaisia fillareita ei ole meillä enää ajossa niin montaa. Olihan siellä Crossmaxit, mutta niillä oli tubelesit litkuilla. No way alkaisin sotkea sen kanssa, jarrulevykin pitäisi vaihtaa, kun Epiksessä on takana vain 140 mm levy, kun 160 mm on totutusti xc-fillareiden normi. Kaipa se vanha vanne kestäisi yhden lenkin ilman yhtä pinnaa.

Ilmat pois renkaasta ja rengas pois vanteelta. No, muistikuvista huolimatta Spessun Fast Track istuikin tiukasti vanteella, eikä irronnut sormin. En jaksanut lähteä hakemaan kunnollisia rengasrautoja alakerrasta, minne ne olivat jääneet edellisen renkaanvaihdon yhteydessä. Käytin katkennutta rengasrautaa → sisärenkaasta kuului suhaus, kun sain tilsattua siihen reiän. Seuraavaksi hain rengasraudat ja otin renkaan vanteelta.

Seuraavaksi pitäisi siis paikata sisuskumi. Missä paikat? Työhuoneessa vallitsee kaaos sanan varsinaisessa merkityksessä, kun J purki ensin Ninerin ja kasasi Commencalin käyttäen osia Giantista.. Paikkarasia löytyi, mutta paikkarasian vulkanointiaine oli haihtunut (?) taivaan tuuliin. Muistelin meiltä löytyneen pikapaikkojakin.. no ei löytynyt enää sieltä, missä ne viimeksi olin havainnut. Olisikohan meillä ehjää 26” sisuskumia jossain? Löytäminen olikin taas helpommin sanottu kuin tehty. Löytyi kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi jo kuskinkin pinna olla palamispisteessä. Rengas meni onneksi vanteelle ilman suurempaa draamaa ja viimein oli pyörä lenkkikunnossa. Vielä valot kypärään ja ulos!

Olikin mukavaa rällätä pitkin poikin pakkasen kovettamia polkuja. Suurin osa poluista ja lenkkeilyreiteistä oli peilijäällä ja vähän aikaa meni, ennen kuin pystyi rentoutumaan ja luottamaan nastojen pitoon – vain muutamassa jyrkimmässä kinkamassa takarengas löi sen verran joutavaa, että piti jalkautua. Tosin tilanne ei siitä juuri parantunut vaan melkoista tasapainoilua oli jalkamiehenä. Pitäisi ehkä harkita muutaman nastan asentamista talvikenkiin, niin ei leviäisi niille sijoilleen kun jalan laskee näillä pääkallokeleiillä maahan. Ehkä uudet talvipyöräilykengätkin voisi laittaa hankintalistalle..

Lisää luikkahommia

Tänään jatkettiiin luisteluhommia, vaikka päivä aukenikin harmaana ja heti aamupäivästä alkoi sadella lunta. Lisäksi tuuli sai muutaman asteen pakkasen tuntumaan huomattavasti kylmemmältä kuin lauantain -8 astetta. Tällä kertaa jatkoimme Hollolan kirkonkylältä suoraan pohjoista kohti myötätuulen antaessa vauhtia. Toivan ja Vehkosaaren takana vastaan tuli kuitenkin melko laaja ahtojääalue ja tyydyimmekin kääntymään itään ja etelään. Mukava 30 km lenkki, vaikka tuuli lumisateinen purikin poskipäitä ja reisi väsyy tällaisessa rasituksessa. Hyvää pk-lenkkiä.

Jaakko maisemassa Hännyssaaren ja Salmenkallion välissä.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi) 

Keli kohdillaan

Ehdin jo surkutella suojasään viemää hiihtokeliä vaan enpä arvannut mitä saatiin tilalle. Ihan mielettömät luistelujäät - tosin nekin taitaa taas mennä heti huomenna sateella alkavan suojasään myötä. Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen heräsi kysymys meidän molempien päässä, että kannattaisikohan käydä katsastamassa jäätilanne. Tuumasta toimeen, luistelukamat kasaan komeroiden kätköistä ja rantaan. Kävimme ensin Messilästä kurkistamassa, missä tilanne näytti sielläkin ihan hyvältä, mutta epävarmuus jäiden luonteesta kalvoi mielessä ja ajattelimme ottaa varman päälle ja ajoimme vielä Hollolan kirkonkylälle, missä Kirkonselkä on varsin matala ja suojainen lahti. Jäätä lahdella oli noin 8 cm ja päätimme laittaa luistimet jalkaan ja lähteä matkaan, ainakin nyt Kirkonselän ympäri. Päästyämme Pölkynsalmelle, jonka arvioimme olevan reissun heikoin kohta, näytti jäät Laitialanselän jäät sen verran houkuttelevilta, että suuntasimme sinne. Ei salmenkaan jäissä mitään vikaa ollut, vaikka selvästi ne jonakin tuulisena päivänä olivatkin rikki käyneet. Pakkanen oli liimannut jääpalaset paikoilleen vahvaksi kerrokseksi ja parin metrin huonon pätkän jälkeen edessämme aukeni vapaata jäätä silmän kantamattomiin. 

Pölkynsalmen jää

Jatkoimme matkaa hyväkuntoisella jäällä Lahdenpohjaan asti aina välillä jäätä tarkastellen ja paksuus sekä jään laau pysyivät erinomaisina. Kyllä kelpasi nautiskella keskitalven auringosta ja sopivasta pakkasesta.

Lukuunottamatta Pölkynsalmen 5 m pätkää tätä oli tarjolla.

J paluumatkalla. Kyllä päivä on lyhyt.

Hästäk ja kukkanen

Fysioterapia jatkuu. Pohkeessa tuntuu edistymistä, jumi vähenee ja on siirtynyt ylemmäs. Tänään käytiin myös etureisi ensimmäisen kerran läpi ja keväällä krampannut kohta tuntui kuulemma aika möykkyiseltä ja kalvot huonosti liukuvilta. Jonkin verran lihas tuntui pehmenevän käsittelyssä. Hyvä. Käsittelyiden jälkeen laitettiin vielä kinesioteipit, tällä kertaa pohkeen lisäksi etureiteen helpottamaan mahdollisen arpikudoksen avaamiseksi. Reidessä on nyt komea pinkki risuaita, pohkeeseen sama pitkittäinen teippi ja jumin kohdalle kukka nostamaan sidekudoksia. Venytysten lisäksi pitää aloittaa kyljen lihasten hermottaminen kylkilankkua tehden, lankusta nopea takapuolen pudotus ja palautus takaisin suoraksi.

Hästäk

Kukka

Joulukuuta jo

Huh, huh, joulukuu lähestyy jo kovaa vauhtia puoliväliä. Pimein aika (itsellenihän lumeton myöhäissyksy on vuoden karsein jakso) on ohitettu, ja hiihtohommat korkattu kotimaisemissa - kevättä ja valoa kohti vain. Syksy on mennyt melko pimennossa jalkahuolien vuoksi, ongelma ei tuntunut ratkeavan itsekseen eikä selkää hoitamalla, joten vaihdoin kiropraktiikat ja muut selän manipuloinnit uuteen fysioterapeuttiin, joka osasi katsoa ongelmia ilman ennakkoasenteita. Pahin jumi on löytynyt syvältä pohjelihaksesta, missä valtimoverenkierto ja iso hermo kulkevat vierekkäin. Ongelmat ovat mahdollisesti seurausta vasemman nilkan vajaasta liikeradasta, josta on aiheutunut ylimääräistä rasitusta - melkein yhtä todennäköistä lienee, että pohkeen jumi aiheuttaa liikeradan vajausta.. no, ohjelmassa on nyt ensin manipulaatiota ja venytyksiä pohkeelle ja reiden ulkosyrjälle, sillä lihaskalvot ovat jumissa koko matkalta aina pakaraan asti. Kunhan jumit saadaan hävitettyä alkaa ulkosyrjän lihasten voimistaminen. Vasen jalka ei kuulemma kierry normaalisti ulospäin, vaan polvi pääsee putoamaan sisään osittain vajavaisen liikeradan ja osittain lihasheikkouden vuoksi. 

Vähitellen alkaa siis näkyä valoa tunnellin päässä! Pää alkaakin olla hajalla 6 kk jatkuneen vajaakuntoisuuden vuoksi. Fyssarin mukaan kuntoutuminen ei kärsi treenaamisesta, mutta nyt on pysyttävä kohtuudessa ja pyhitettävä lepopäivät. Nyt olenkin käynyt pääasiassa salilla reenaamassa yläkroppaa ja voimaa jalkoihin. Hivenen olen ajanut myös fillarilla, kävellyt sauvalenkkejä ja tosiaan itsenäisyyspäiväviikonloppuna Lahdessa päästiin avaamaan hiihtokausi pohjatuilla laduilla. Väkeä oli kyllä kuin pipoa, vaikka perinteisen hiihtämisestä ei varsinaisesti tule vielä mitään. Vapaata pystyi kyllä lykkimään ihan yllättävänkin hyvin. Saisi tulla lisää lunta, jotta pk-treenin tekeminen olisi oikeasti mielekästä. Kunnon pohjien tekeminen onkin parina edellisenä talvena jäänyt täysin liian monien spinningtuntien ansiosta ja siitäpä tässä nyt satoa korjataan :( Fyssari kysyikin, että treenaanko tällä hetkellä tavoitteellisesti. Vastasin, että joo, mutta tavoitteena on kuntoutua ja rakentaa kunnon pohjat jatkolle. Hinkuhan olisi jo kova suunnitella tulevaa kesäkautta, mutta olkoon nyt sen aikaa, että kroppa on valmis ottamaan haasteita vastaan.

Kotona taas

Reissun loppupäivät menivät hurjan nopeasti ensin saattaessa pojat matkaan, sitten itse kisatessa, toipuessa ja jatkaessa poikain matkan seurantaa. Lauantaina saapuivat alkuiltapäivästä maaliin! Uskomaton suoritus tuo 300 km/24 000 nousumetriä. Ja vielä neljänneksi. Sitten olikin aika pakata kamppeet ja suunnata palkintojenjakojuhlallisuuksien jälkeen Volvon keula kohti Tsekkiä, josta käytiin edelliskesäiseen tapaan hakemassa kanootti. Tällä kertaa mukaan lähti kunnon kilpavehje, Kick the Wavesin Tripper - sillä pitäis päästä lujaa. Kotimatka ajettiin lähestulkoon yhtä soittoa, Kaunaksessa pysähdyttiin nukkumaan yö hotellissa ja sitten tiistaina illalla lautalla Tallinnasta takaisin kotimaan kamaralle. Huh. Melkein 6000 km kaikenkaikkiaan tuli auton mittariin reissussa.

Kirjoittelen vielä lisäjuttuja reissusta kunhan tässä taas arki asettuu uomiinsa!

Päivät 7 & 8 - PTL startti lähestyy

Pari viimeistä päivää ovat kuluneet karttoja katsellen ja varusteita miettien. Oma stressaaminen on aika minimaalista, mutta poikain reissu on sen verran vaativa, että jo pelkän reittikuvauksen läpikäymiseen 26 karttasivun kanssa kului lähes työpäivän verran tunteja. Lisäksi oli vielä mietittävä varusteet, huoltokassit matkan varrelle ja mahdolliset lepopaikat, vaikkakaan unta ei aikatauluun olekaan mahdottomia laskettu. Kaikenkaikkiaan UTMB PTL reitille, joka käsittää noin 300 km polkuja vuorilla sisältäen noin 24000 metriä ylämäkeä, saa käyttää 136 tuntia, mutta Mustavuoren reippaiden tiimi on laskeskellut tulevansa maaliin lauantaina illalla reilun 100 tunnin jälkeen. Toivottavasti pysyvät aikataulussa ja mieluusti saavat tulla maaliin etuajassakin. Kisa alkaa tänään maanantaina kello 22 Keski-Euroopan aikaa, eli 23 Suomen aikaa. Kisa lähtee heti jyrkkää ylämäkeä kohti Breventin solaa.

TDS starttaa keskiviikkoaamuna kello 7 Cormayorista Italian puolelta.

Päivät 5 ja 6 - Chamonix

Siirtymä Chamonixin laaksoon sujui mutkaisista teistä huolimatta ilman ongelmia. Ajoimme suoraan Chamonixiin, pysäköimme auton ja suuntasimme ylöspäin korkeaan ilmanalaan totuttelun jatkamiseksi. Breventin hisseillä reiluun 2500 m korkeuteen katselemaan maisemia ja poikain PTL-reitin ensimetrejä. Melkoisen nousun saavat tuupata heti kättelyssä. Yöpaikan saimme leirintäalueelta aivan keskustan läheltä, joten autoa eikä kamppeita ei tarvitse siirtää ennen minun lähtöä vaan jalkapelillä päästään siirtymään. Chamonixissa olisi myös tarjolla ilmainen julkinen liikenne, mikäli pidempiä matkoja tarvitsisi kulkea.

Lauantaina ohueen ilnaan totuttelua oli tarkoitus jatkaa Aguille du Midin yläasemalla, mutta ukkosmyrsky sulki hissin ja joiduimme tyytymään 1900 metrin korkeudessa nautittuun lounaaseen Monteversin rautatieaseman vieressä sijaitsevassa ravintolassa ja pieneen jaloitteluun 2202 metriin. Kyllä kai siitäkin hyötyy tällainen merenpinnantason tallaaja. Ylämäki on aika nihkeää kintulla, mutta alamäki ei onneksi ole tavallista vaivalloisempaa. Eiköhän se sekin silti tunnu kun 1000 + metrejä pommittaa alaspäin.

Sääennusteet alkuviikolle aika epävakaisia, toivottavasti saadaan parempaa!

Päivä 4 - Portes du Soleil

Yksi päivä tästä reissusta on pyhitetty vuoripyöräilylle ja se oli sitten tänään. VTT Tour de Portes du Soleil todettiin viime kesänä hauskaksi koko päivän retkeksi, jossa käytetään apuna hissejä ja painovoimaa, joten se päätettiin uusia tänä kesänä. Keli sattui kohdilleen ja pääsimme reissullemme auringonpaisteessa. Karttoja ei tällä kertaa ollut saatavilla, mutta ajattelimme suoriutuvamme reissusta opasteiden ja muistin varassa. Väärin. Ajoimme harhaan ja laskimme noin kolmanneksen reissusta ajettuamme hyvän matkaa alas väärään laaksoon. Syynä epäselvät/virheelliset opasteet sekä peesi. Emme siis ajaneet harhaan yksin. Tosin me valitsimme itse takaisin ylös tunkkaamiaen, kun kanssamme harhaan ajaneet britit laskivat koko matkan alas laaksoon ja yrittivät sieltä saada kyydin takaisin. Saimme kihnuttaa serpentiiniteitä ja tönäillä kinttupoluilla useamman tunnin, ennen kuin olimme takaiain reitillä. Lenkki oli pakko jättää sikseen, jotta ehtisimme takaisin viimeisille hisseille ennen niiden sulkemista. 4 minuuttia jäi pelivaraa, ja Jaakon vuokrapyöräkin palautettiin 7 minuuttia ennen sovittua aikaa.

Tuntui kyllä keuhkoissa ja jaloissa, ettei kovaa treeniä ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin.. Ei kyllä mieltä ylentänyt kyntäminen, kun kropasta ei irronnut tehoja. Kunnon rakentamisen joutuu kyllä aloittamaan aika pohjalta, vaikka toivoisi tietenkin, että tämä ois vain ollut jumia kun ei oo tosiaan tullut otettua tehoja kropasta. Jos jotakin positiivista ajosta hakee, niin jalka ei ollut niin huono kuin se on ollut vaan varpaiden puutumista ei juurikaan tullut, varsinkaan ajaessa pyörän työntäminen oli kyllä raskasta. Rasitus tuntui pakaralihaksessa, mitta aivan umpijumiin se ei nyt mennyt. 6 päivää TDSsälle..

Kolmas päivä reissussa

Matka jatkui aamuhämärissä lyhyiden yöunien jälkeen. Pwrille päästiin hyvissä ajoin iltapäivällä, pari yötä samalla leirintäalueella kuin viime vuonna, huomenna torstaina vuoristopyöräilyä!

Dresden-Chemnitz-Hof-Lauf (aamupala)-Nürnberg-Heilbronn-Heidelberg-Karlsruhe-Freiburg-Basel-Bern-Vevey-Thonon les Bains-Morzine

Kupiškis-Dresden

Toinen autoilupäivä suunniteltiin ensimmäistä tehokkaammaksi kilometrien suhteen, tarkoituksena polkaista Puolan läpi Saksan puolelle mahdollisimman sujuvasti.

Kupiškis-Kaunas-Marijampole-Suvałki-Augustow-Grajevo-Łomża-Zambrów-Warsova-Zgier-Szadek-Rossoszyca-Sieradz-Złoczew-Wiktorówek-Wierusźów-Wrocław-Jedrzychowice-Bautzen-Dresden

Kesäloma vol 2 - Keski-Euroopan turnee

VSuunnitelmissa n. 6000 km autossa, vähän pyöräilyä ja jaloittelua vuoristossa, kanootin haku Tsekeistä jne..

Matka aloitettiin sunnuntaina onnistuneen SnowFlakes seikkailun järjestelyjen jälkeen lauttamatkalla Helsingistä Tallinnaan. Valitsimme yölautan yöpymisellä, jolloin pääsimme yli ja nukuimme yhtä aikaa ja olimme jo ennen kello seitsemää maissa Tallinnassa. Ensimmäiselle autoilupäivälle suuntana oli J:n emiraattiaikojen kollega Nerijuksen mökki Liettuassa Kupiskiksessa. Kävimme heillä viimekesäiselläkin reissulla ja tiedossa oli mukava iltapäivä ja paljon syömistä, sillä Nerijuksen vanhemmilla on melkoinen hyötypuutarha ja satokausi on parhaimmillaan. Lisäksi liettualainen vieraanvaraisuus ja ystävällisyys ovat jotakin erityistä.

Olimmekin jo kahden maissa iltapäivällä perillä Kupiškissa ja aikaa oli mukavaan yhdessäoloon. Kävimme ajelemassa ja katselemassa vähän lähiseutuja. Liettuassa on todella vehreää ja kaunista luonnon puolesta, vaikka ihmisen tekemät rakennelmat ovat enemmän tai vähemmän rempallaan. Kävimme myös tapaamassa metsän Henrikiä. Ilta päätettiin saunoen ja sasliki-iltapalalla, joten ennakkoepäilys siitä, ettei vierailun aikana tarvitsisi nälkää juuri nähdä, piti hyvin paikkansa.

Loma 2013 vol 1 - Halti

Tämän kesän kotimaanmatkan teemana oli viikossa Haltille ja takaisin. Eli aikaa oli viikko, tavoitteena suorittaa "viimeistelytreeni" UTMB:lle ja käydä melomassa mielenkiintoisia pätkiä rajajoesta. Sen lisäksi autossa istumista olisi tietysti tarjolla reilut pari tuhatta kilometriä. Ja mukava päästä pitkästä aikaa tapaamaan perhettä ja sukua, alkukesä kun on mennyt ihan kotoillessa ja kisaillessa.

Lauantaiaamuna saatiin auto pakattua: kanootti (Acron WW3) ja koskirafti (Gumotex Baraka) sekä retkeilykamat lähti mukaan, pyörät jätettiin tällä kertaa matkasta. Lauantaina ajeltiin Ouluun (tai no Siikajoelle) mummolaan ottamaan lyhyt yön mittainen huoltotauko. Koko päivän oli komea ja kuuma keli, joskin Lumijoelta alkoi kunnon ukkoskuuro. Ilta oli oikein kaunis, yöllä ukkonen sitten taas vyöryi lakeuksille ja rymyytti kunnolla pitkään. Voin sanoa, että hyvistä unenlahjoista huolimatta asuntovaunussa on vaikea saada unenpäästä kiinni kun ukkonen ryskää ja kaatosade piiskaa matkamökin kattoa. 

Sunnuntaina arvoimme aina Haaparannalle asti kääntyisikö Volvon keula kohti Nikkaluoktaa ja tossut sitä myöten Kebnekaiselle, mutta pidimme alkuperäisestä suunnitelmasta kiinni ja jatkoimme matkaa suoraa pohjoiseen Kilpisjärvi navigaattorissa määränpäänä. Mainitsemisen arvoista tältä matkalta taitaa olla kahvitauko Sonkamuotkasta Kätkäsuvannon pohjoispuolelta, ei ole herkulliset munkkikahvit hinnalla pilattu: 50 Euroopan senttiä. 

Sonkamuotkassa kahvitauolla, tien oikealla puolella mennessä.

Taas meitä saatteli kaunis kesäsää ja hellelukemat lämpömittarissa - aina 35 km ennen Kilpisjärveä asti. Sen jälkeen sai auto taas pesun ukkoskuurossa ja lämpötila putosi 10 astetta. Pyörimme vähän aikaa Kilpisellä ja odottelimme sateen laantumista. Se kannatti, iltaa vasten pääsimme aloittamaan vaelluksemme Haltia kohti  pilvipoutaisessa kelissä Luontokeskuksen pihasta. 

Polun pää - matka ei jatkunut aivan näin leveänä vaikka hyvin merkitty polku olikin.

Illalla kävelimme ensimmäisen 12 kilometrin pätkän Saarijärven kämpälle. Meillä oli mukana ruokaa 2 yön reissulle, jalassa lenkkarit ja päällä trikoot. Toki repuista löytyi myös keitin, teltta (uskollinen Hillebergin Nallo 2), makuupussit ja alustat. Teltta olikin tarpeen, sillä sade oli ajanut Saarijärven kämpälle tulleet vaeltajat tupaan nukkumaan eikä kymmenen jälkeen saapuville ollut enää sijaa laverilla. Eipä se mitään, vähän matkan päässä tuvalta löytyi oikein mukava telttapaikka järven rannasta eikä tarvinnut häiritä tai häiriintyä muista. 

Telttapaikalta Saarijärven kämpälle päin. Kämppä keskellä järvien välissä.

Toiselle päivälle suunnitelmissa oli tassutella Saarijärveltä Pihtsuskämpälle (29 km), jättää repuista ylimääräinen ja käväistä Haltilla (2 * 12 km). Tulipahan todettua, että juoksemattakin tuon matkan ehtii, jalan jumi ei antanut edelleenkään minkäänlaisia mahdollisuuksia juoksemiseen, jopa ylämäissä tuntui vähän nihkeälle. Alle kuukausi aikaa TDSsälle ja jumi jatkuu - totuus sattuu. Etenimme ihan hyvää vauhtia, mutta pysähtelimme silti aina välillä ihastelemaan karun kaunista tunturiseutua. Ei korkeita ja teräviä vuorenhuippuja, mutta juuri nilkkaa korkeampaa kasvillisuutta ei näillä leveysasteilla kasva. Rakkakivikkoakin oli paikoin tarjolla, joskin etenkin Kuonjarjoelta Meekonjärvelle oli hyväkulkuista ja nopeaa polkua. Meekonjärven laakso oli vaikuttavan näköinen, kun se jalkojen alle aukesi. 

Näkymä Meekonjärvelle Kuonjarjoelta tullessa.

Ylityksissä ei tarvinnut tossuja kastella.

Tässä vaiheessa oli vielä virtaa jaloissa ja matka taittui rakkakivikossakin nopeasti kohti Pihtsusjärveä ja Haltia. Matkalla käytiin vielä kurkistamassa komeasti pauhaava Pihtsusköngäs, siitä ei koskiraftillakaan laskettaisi. Matkaa taitettiin taas auringonpaisteessa, tosin kaksi kilometriä ennen tupaa alkoi taas ukkonen hätyytellä ja muutaman pisarankin ehti pudottaa ennen kuin ehdimme katon alle suojaan. Teimme tuvalla ruokaa ja pidimme sadetta, siinä reppuja uudelleen pakatessamme taivas taas kirkastui ja pääsimme aloittamaan päivän viimeisen etapin (joka oli kartan mukaan siis lähes yhtä pitkä kuin siihen asti taivallettu matka) paranevassa säässä. Entistä kevyemmällä varustuksella tallasimme kohti tunturin huippua, ja paljon oli väkeä tulossa poispäin. Huonoon keliin olivat huipulle osuneet. Aina aivan Haltin juurelle polku oli edelleen helppokulkuista, Haltin kylki sen sijaan oli melkoista rakkakivikkokömpimistä. Kivikkoinen on myös Haltin "huippu", varsinaisesti korkein kohtahan on Norjan puolella rajaa eikä varsinaista huippua laelta erotu. Suomen puolen korkeimmalla kohdalla ihastelimme näkymää sekä Suomeen että Norjaan, jonne sinnekin näkyi pitkälle hyvässä kelissä.

Suomen huipulla

Matka ylös joutui nopeasti, joten tuskin sinne aivan sitä 12 kilometriä oli. Parempi kai silti noin, että ilmoitetaan pidemmäksi matka kuin se on, suhtautuu kulkijat kunnioittavammin etapille. Palasimme samoja jälkiä takaisin ja matkan rasitukset alkoivat vähitellen tuntua jaloissa. Päätimme kuitenkin jatkaa muutaman kilometrin eteenpäin Pihtsusjärven tuvalta, sillä sinne oli noussut oikea telttakylä illan aikana. Makea ilta ja tuntui hyvältä päästä maate jalkojen päällä vietetyn päivän jälkeen. 

Toinen ilta reissussa, J kokkaa iltapalaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen reput taas pakettiin ja kohti Kilpisjärveä. Muutamalle ohikulkijalle piti uskotella ihan tosissaan, että joo, kyllä me tästä vielä tänään Kilpiselle hilpastaan. Suurin osa reissaajista taitaa käyttää sen viisi päivää. Keli kävi jopa kuumaksi ja lyhyissä vaatteissa tarkeni oikein mukavasti tunturiylängölläkin. Onneksi myöskään sääskiä tai mäkäröitä ei ollut haitaksi asti vaan ulkoilmasta sai nautiskella huitomatta ja ilman Offia. Matka eteni ihan mukavasti aina Saarijärvelle asti, vaikka reissu lenkkareissa kivikoissa alkoi tuntua jo ihan riittävän epämukavalta, ja olipa reissun aikana osoittautunut, ettei minun ainakaan Asicsin Trabucoissa kannata TDSsälle startata. Kuten Nepalissakin, kantapään sisäsyrjälle oli tullut rakko kumpaankin jalkaan. Ehkä vähän helpottaa kenkävalintaa, Sauconyn Peregrinet tuntuu entistä todennäköisemmältä, joskin Xodus vois olla vielä optimaalisempi, mutta ne ois vielä kaupassa. Saarijärvellä syötiin päivällinen ja vielä oli edessä 12 km kivikkoista polkua. Nämä viimeiset kilometrit kuluivat kyllä hitaasti, määränpää ei tuntunut lähestyvän millään. Hieman ennen kahdeksaa olimme kuitenkin takaisin autolla, huh. Noin 48 tuntia reissussa; 23 tuntia, 106 km tepastelua, 2000 nousumetriä.

Päätimme nukkua seuraavan yön sisätiloissa, joskin majapaikan löytäminen osoittautui vaikeammaksi kuin uskoimme, useammat majoituslaitoksista olivat täyttyneet (vaikka tullessamme oli varsin hiljaista). Hotellin retkeilymajassa oli onneksi huone vapaana ja pääsimme rantasaunaankin huuhtomaan reissun hiet. Kilpisjärven viileä vesi toimi hyvin palautumisen aloittamisessa kylmähoitona, J tohti uidakin mutta minä en..  

Tuulonen Adventure Team JJ (= Omjakon S)

Rungossa tuntuu, että on tullut ulkoiltua viime aikoina - hyvä niin, fiilis nimittäin hoitaa hajoamassa olevaa kaalia.

Tuulonen Adventure kisattiin Lammilla ja kisa on varmaan meille sijainniltaan yksi lähimpänä sijainneista - vain 40 km siirtymä. Kisaformaatti aika perusmultisporttia, mukaan lähti juoksutossut, pyörä ja kanootti. Ennakkotiedoissa oli maininta, että kilpasarjan matka olisi noin 50-60 km, ja sinällään se jälkikäteen tarkasteltuna piti myös hyvin paikkansa, 58 km oli GPS:n mukaan lopputulema sisältäen pyörällä muutaman vähän pidemmän reitinvalinnan. Tuulonen Adventure 13.07.2013 09:57

Kisapaikalla oli melko paljon väkeä ja oli ilo nähdä paljon joukkueita, jotka eivät ehkä normaalisti kierrä seikkailukisoja - kyseessä on aika matalan osallistumiskynnyksen tapahtuma, mikä sinällään on oikein tervetullutta. Fillareita näkyi mummopyöristä hipohiilarimaastureihin. Kisa vedettiin kahdella A3-kokoisella 1:20 000 kartalla + yhden källin järjestäjät olivat tehneet rastien 10, 11 ja 12 (juosten) kohdalla antamalla tarkemman 1:10 000 käyräkartan palan, joka oli käännetty ylösalaisin. Alkuun meilläkin oli hankala hahmottaa miten rastit sopisivat isolle kartalle, mutta sitten arvoitus ratkesi..

Startin jälkeen oli lyhyt prologi, ensin kisakeskuksena toiminut uudenkarhea urheilutalo laukkaa ympäri ja ohjeita lukemaan taululta. Muistisuunnistuksena 5 rastia kisakeskuksen alueelta ja kirjaimista sana. Näissä tahtoo kyllä iskeä vähän ahdistus, omaan muistiin ei tahdo luottaa. No, joukossa on voimaa ja osin peesillä katsellen mistä muut rastit löytävät saimme suunnistuksen ja sanan ratkaistua varsin nopeasti ja pyörillä matkaan. Pyörillä noudettiin rasteja metsäteiden päistä pistoina, reittiä piirtäessä oli käynyt mielessä, että rasteilta saattaisi lähteä polku/muu karttaan merkkaamaton reitti kohti seuraavaa rastia, mutta kyllä siellä oli vain hämäläistä puskaa tarjolla, joten ees-taas sai metsäteitä pistoina kihnutella. Jalka tuntui kohtuulliselta pyörällä, mutta taisi vielä Geopark vielä painaa kintereissä, varsinkaan mäkiin ei irronnut tehoja kummastakaan kintusta.

Rastilla 7 vaihdettiin tossuille ja polku"juoksuna" haettiin seuraavat rastit. Tähän olimme ilmeisesti vielä tulleet sekasarjan kärjessä, mutta hidas eteneminen jalan vei meiltä kärkipaikan ja lopputuloksissa myös voiton. Ärsytti, kun naistiimitkin vetivät rennolla askelella ohi, kun oma jalka vaan panee hanttiin. Kaiken hyvän lisäksi "källirastit" 10-12 tarjosivat korkeuseroja suon laidasta harjulle ja takas suppaan ja vielä könyäminen takaisin harjulle paluumatkalla, ei tuntunut kovin hyvältä. Kohtuullisen onnistuneella suunnistamisella emme kuitenkaan pudonneet kovin kauas ja pääsimme ihan hyvistä asetelmista polkemaan jalkaa taas auki pyörillä. Rastilta 15 otimme pienellä riskillä polun, joka osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Rastille tulo oli aika puskainen ja heinikkoinen, mutta vain 50 metriä rastin jälkeen ura muuttui metsäautotieksi ja matkaa verrattuna tiekiertoon oli paljon vähemmän.

Päästyämme takaisin kisakeskukseen oli questina kyykän peluu, kartulla piti poistaa pelineliöstä 4 kyykkää. Nurmikolla kyykän pelaaminen oli tosin aika hankalaa, joskin vanhat taidot auttoivat ja onnistuin heittämään 3/4 ulos ja viimeisenkin kaatamaan, J sitten paikkasi sen. Matka jatkui fillareilla avosuon laitaan. Tossut jalkaan ja suota tarpomaan parin rastin verran ja vielä kolmas jalkarasti mäen päältä. Ei tarvinne sanoa, että olihan taas epäsuotuisaa kintulle. Ei montaa juoksuaskelta pystynyt ottamaan. Palatessa pyörille leimasimme rastin ja tajusimme, että leima unohtui lähtiessä. Onneksi tällä kertaa säännöissä oli maininta, että sakkoa tulee vain 10 min jos pystyy osoittamaan, että on käynyt rastilla leiman puuttumisesta huolimatta - eli ei todellakaan lähdettäis uudelleen pätkää vetämään. Seuraava pyöräsuunnistus oli vihdoin vähän jouhevaa ja tarjolla oli reissun varmaan ainoat reitinvalintapulmat, valitsimme nopeampikulkuisen tien ja onnistuimme pienentämään eroa edellä ajaneisiin tiimeihin ennen melontaa. Melonta oli meille taas edeltä ajateltuna vahva laji, osittain kokemuksen ja toisaalta oman kanootin vuoksi. Acronin Whitewater 3 on kuitenkin suuresta koosta ja kantavuudesta huolimatta aika paljon nopeampi kuin Welhonpesän vuokraamat muovipulkat. Melonta oli aika lyhyt, joten iskimme kovaa heti alusta. Pian sain kuitenkin tuta edellisen viikon rasitukset sekä sisäreiden kramppeina, että hartiaseudun väsynä. Geoparkin pitkä ja melko fyysinen melonta, viikolla tehty melonta ja vielä perjantain kiipeilyt tuntuivat kyllä hartioissa ja yläselässä. Selkiä saatiin järvellä kiinni, sijoitus tosin menetettiin sitten yhden jalan haettavan rastin vuoksi. Takaisin paateille ja lisää melontaa, ja taas ohi parista porukasta. Palatessamme takaisin melonnan lähtöpaikalle leimasimme ja hyppäsimme fillareiden päälle juoksukengissä, sillä edessä oli vain noin kilometrin pyöräily ennen viimeistä jalkapätkää. Reittikirjaa olisi tosin ollut syytä lukea vähän tarkemmin, sillä melonnan jälkeen olisi ollut pieni quest, joka näin jäi meiltä sitten suorittamatta hutiloinnin takia. Tässä kyllä vähän arvostelen myös järjestäjän organisaatiota, paikalla ei nimittäin näyttänyt yhtään siltä, että siellä joku quest olisi ollut, kaverit vain haukottelivat ja katselivat muualle, kun rantauduimme. Omalla vastuullahan reittikirjan seuraaminen tietenkin on, joten se siitä.

Kisakeskukselta oli vielä tarjolla pieni harjupolkupätkä jalan ja tässä kohtaa hävetti, kun kuntosarjalaisia tuli vastaan sellaisella loikalla että. Itse en edelleenkään pystynyt juuri 200 m pidempiä hölkkäpätkiä ottamaan, vaan matka eteni rauhallisesti. Rastit meni nappiin ja pääsimme takaisin kisakeskukseen aikaan hieman yli 5 tuntia.

Tulosissa sijoituimme kolmansiksi, toinen sija hävittiin reilusti sakkojen vuoksi ja ensimmäinen sija meni juoksukyvyttömyyden takia. Voittoonkin olisi siis ollut periaatteessa mahdollisuus, mutta sellaista tämä seikkailu-urheilu on, aina voi jossitella ehkä tästä voisi sitten vaikka ottaa opiksi tulevia reissuja varten.. ja kuntoutus jatkuu nyt.  

Äkkilähtö Tuulonen Adventureen

Se siitä yksinomaan kintun kuntouttamiseen keskittymisestä, sillä armaan puoliskon tiimitoveri ei lähdekään lauantaina viivalle Tuulonen Adventuressa Lammilla, vaan me startataanki yhdessä. Kisa on kohtuu lyhyt, ennakkotietojen mukaan kilpasarjalle 50-60 km (juoksu, pyöräily ja melonta + questit), toisaalta se tarkoittaa, että pitäis mennä lujaa. Ja lujaahan minä en just nyt pääse. Mutta koska mieli vetää osallistumaan, lähdetään kun kerran mahdollisuus tuli. 

Alan olla entistä varmempi omassa diagnoosissani tuon takajalan kanssa, että piriformis kinnaa hermoa ja valtimoita -> takareiden ja pohkeen voimattomuus. Piriformislihas sijaitsee isojen pakaralihasten alla ja vastaa jalan ulkokierrosta. Jalkaan kulkeva iso hermo kulkee tämän lihaksen alta tai läpi harvoissa tapauksissa.  Pehmeällä työtuolilla istuessa ei ongelmia juuri ole, mutta surfskin kovassa istuinkaukalossa on epämiellyttävä istua ja Gullö runtin parituntinen puudutti jalkaterän. Olen myös yrittänyt hioa kajakkimelontatekniikkaa ja selän kiertoa on turha edes yrittää saada toimimaan, kun takapuoli ei todellakaan halua kiertyä istuinta vasten. 

Piriformis syndrooma muistuttaa aika paljon tuota aikaisemmin säärestä hoidettua lihasaitioahtaumaa (chronic exertional compartment syndrome) sekä oireiltaan että hoidoltaan: hierontaa, venyttelyä, kylmää jne, myös jumppaa suositellaan. Kuten lihasaitio-ongelmatkin, minulla tämä reagoi pelkästään rasitukseen, levossa tuskin huomaan. Pitää myös koittaa käyttää loput lähetteen fysikaalisesta ongelman ratkaisemiseen ja ennaltaehkäisykeinojen kartoittamiseen, sillä vielä on kysymysmerkki, että johtuuko ongelmat ylirasituksesta (kova MTB-lenkki kireillä kintuilla), lihasepätasapainosta (spinningistä vahvempi oikea jalka), lihaskireydestä, kieroonkasvaneisuudesta (skolioosi), vääristä kengistä (pronaatiotuki kylläkin ainoastaan suunnistuskengissä, jaloissa melkoinen supinaatio) vai mistä. Paljon on mahdollisuuksia, varsin todennäköistä lienee, että useammat tekijät, ellei jopa kaikki, vaikuttivat ongelman äitymiseen. 

Rokua Geopark Challenge 2013

Nonni, olipa reissu vaan tulipa tehtyä. Ihan hyvällä tuloksella lähtökohtiin nähden, Team SnowFlakes sijoittui 2. kuudesta naistiimistä, mikä yllätti kyllä ainakin henkilökohtaisesti positiivisesti, sillä jalka ei antanut armoa. Menestyksen avaimet olivat onnistunut pyöräily, vielä parempi melonta ja sinnikäs eteneminen hankaluuksista huolimatta. Lisäksi suunnistuksessa teimme vähemmän/pienempiä virheitä kuin muut, joten hitaammallakin vauhdilla selvittiin kunnialla tulokseen! Tarkemman raportin koitoksesta olen kirjoittanut SnowFlakesien blogia varten, kas tässä. Sain myös hetkeni julkisuudessa, kerrankin ihan onnistunut kuvakin: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/seikkailijat-koyden-varassa-pyhakosken-voimalalla-katso-video/635109/#.Udm2AW7kCf0.facebook

Team SnowFlakes prologin rullaluisteluosuudella. Kuva Tapani Launonen.

Multisport-kärpänen puraisi kyllä taas todenteolla, reenimotivaatiota olisi vaikka kuinka, mutta kroppa ei anna periksi. Toki tässä on palautuminenkin kesken, mutta vasemman jalan kunto epäilyttää edelleen. Ehkäpä varaan fyssarille taas ajan kunhan lihasten arkuus on hellittänyt. Jalan toiminta oli kuitenkin yllättävän hyvää, etenkin aamun canyoneering-pätkällä, jossa olin jo mielessäni edellisenä päivänä valmistautunut keskeyttämään. Mentaalipuolellakin riittää siis oppimista, noista periksiantamisaatoksista pitäis päästä eroon - turha sitä on murehtia ja kuluttaa energiaa ennen kuin seinä on oikeasti vastassa. Ja kun en ees oikeesti sitte anna periksi. Turhaa jauhaa ja aiheuttaa kisakavereissa harmitusta. 

Pyöräkuume ottaa taas kierroksia. Tahtoisin talliini kolmannen Specializedin. Toki edestä pitäisi poistaa Giant "the pikkuJätti", mutta kumminkin. Kiikarissa on Spessun Fate, naisille suunniteltu 29" jäykkäperä. Onneks(en)i 17" runkokoot on myyty Suomesta, joten ei tartte ihan heti moiseen sortua. 

Nyt seuraavana etappina on palautuminen, minkä jälkeen täytyy aloittaa taas jalan kuntoutusoperaatio täydellä höngällä, jotta kinttu olisi kunnossa mahdollisimman pian. Mielellään jo elokuun alkupuolella, 10.8. olisi suunnitteilla 8 h rogaining ja sitten 28. olisikin jo kesän päätavoitteen vuoro alpeilla. 

Juhannus ja alkukesän satoa

Vaikka liikuntoilu onkin kesässä (ja koko vuodessa) parasta, on kiva värkkäillä myös kotoisia hommia. Näin kesän aikana uutta satoa alkaa vähitellen ilmestyä, terassin pienestä puutarhasta on ensimmäiset tomaatit jo syöty ja tänään ohjelmassa on raparperivarkauden saaliin hyötykäyttöön otto. Raparperipaistos vaniljajäätelön seuraksi ja raparperihilloa aamupalarahkan sekaan. Eikä aikaakaan, kun mansikan satokausi on parhaimmillaan ja sitten aletaan jo kyttäillä vadelmia - slurps. 

Terassin kasvatteja kesäkuussa 2013

Raparperipaistos

Juhannus meni tänä vuonna Keuruulla Geopark Challengen tiimiläisten ja puoliskojen kanssa melontaretkellä ja viimeisiä taktisia kuvioita hioen, käytiinpä pyöräilemässäkin pieni lenkki. Vasen jalka on todellakin jo päästänyt pahimmasta irti, mutta ei se vielä ehjä ole, mikä alkaa aiheuttaa harmaita hiuksia 11 päivän päässä siintävää starttia ajatellen. Ei siinä, etteikö tuon kintun kanssa voisi reissusta selviytä, jokseenkin hitaasti tietenkin, mutta jo se henkinen haitta, että n. 24 h tulee olemaan tasapainoilua rajoitinta vasten, eikä kropasta saa koko reserviä irti. Huomenna menen hierojalle ja yritetään nyt saada reiden ja pakaran seudun jumitkin liikkeelle, jos tuosta vielä jalka kisaan tulis - polttelee melko kovasti päästä starttaan!

Venlojen ja Jukolan viesti vuosimallia 2013

Tänä vuonna suvinen seurue suunnistajia kokoontui Jämsänkoskelle ja jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan meidänkin auton nokka kääntyi niille suunnin, vaikka edeltäneiden viikkojen jalkavaivat pitivätkin jännityksessä aina loppuun saakka miten osallistumisen tulisi käymään. Jukolan osuuden peruin jo aiemmin viikolla, mutta Venlojen viestistä en suostunut luopumaan - kyllähän sen reilun 8 km radan vaikka kävelee, jos ei juoksemaan pysty. Vielä perjantaina osuutenani olisi ollut totuttuun tapaan ankkuri, mutta joukkuetta kohtasi muitakin  loukkaantumisia ja viime hetkellä minut vaihdettiin avaamaan Venlat. Tuntui mukavalta, startissa en näissä kisoissa olekaan aikaisemmin ollut.

Liikenne alkoi jonoutua jo hyvissä ajoin ennen Jämsää ja Jämsän etelänpuolen liikenneympyrässä autojono Jämsänkoskea kohti olikin jo katkeamaton. Olimme lähteneet jotakuinkin ajoissa, mutta vielä epäonneksi satuimme pysäköintialueelle, joka sijaitsi reilun kilometrin päässä kilpailukeskuksesta ja vielä etäämpänä telttapaikalta meinasi stressi iskeä. Kylmiltään reipas kävely rinkka selässä alkoi tuntua vasemmassa jalassa ja sääressä ja vielä ei oltu päästy edes kisakeskukseen. Siirtymän lisäksi oli kuitenkin tarkoitus syödä, teipata kinttu, vaihtaa vaatteet ja ehtiä lähtöön ajoissa. No, homma meni sitten kuitenkin putkeen ja olin juuri sopivasti paikalla. Jalkaan vedin varan vuoksi kineesioteipin vähentämään säärilihaksen käyttötarvetta ja jäykän urheiluteipin estämään nyrjähdykset mikäli ongelmia matkan aikana ilmaantuisi. Suunnistussukkien sijaan vedin kompressiosukilla (joihin ryökäleisiin oli tullut silmäpako -> aika hankkia uudet).

Parkkipaikalle matelemassa. Muitakin oli liikkeellä.

962 oli Venlajoukkueemme starttinumero, ihan ei oltu siis eturivissä lähdössä, mutta taaksekin jäi yli kaksi sataa joukkuetta - huimaa. Tein muille Snowflakesien tiimiläisille selväksi, että en ole kunnossa ja että mitään huimia suorituksia ei kannata odottaa - veikkasin aikani venyvän jonnekin 1,5-2 h välille. Tarkoituksena oli kuitenkin korvata puuttuvaa vauhtia tarkalla suunnistamisella. Ihan jalan ehdoilla mentäisiin. Tällä kertaa K-piste oli todella lähellä (verrattuna esimerkiksi Vantaan reilun kilometrin matkaan) ja suunnistamaan päästiin pian.

Monet tuntuivat säntäävän starttiviivalta kartta edelleen taitettuna K-pisteelle ennen kartan avaamista ja sitten siinä metsän reunalla oli monta karttaa ihmettelevää selkää kun omaa rauhallista tahtia sinne suunta kompassissa valmiina ennätin. Vasenkin jalka tuntui ihan hyvältä, paremmalta kuin pelkäsin ja ykkösrasti napsahti todella hyvin. En varmaan koskaan aikaisemmin ole Venloissa/Jukolassa yhtä hyvin osunut ykköselle. Siitä innostuneena nokka kohti kakkosta, mutta jalka, etenkin takareisi, tuntui tahmealta ja niinpä vauhtia oli pudotettava enkä lähtenyt enää ryysimään letkoissa vaan lönkyttelin suosiolla jonon jatkeena. Alkuun varsinkin maasto oli helppokulkuista ja selkeää kangasmaastoa, mikä varmasti auttoi kulkua, sillä jalka ei kipuillut ollenkaan, mitä nyt vähän puutui. Matkan varrelle osui yksi oikea mäki, joka könyttiin ensin ylös (joidenkin lähteiden mukaan 50 korkeuserometriä varsin jyrkkää törmää), laskettiin alas takapuolelle, könyttiin viistorinteeseen taas ylös ja lasketeltiin alas. Muuten maasto oli varsin tasaista ja armahti puolenkuntoista kroppaani. Rastit löytyivät helposti, eikä isoja koukkuja tullut. Varmasti osaksi auttoi se, että vauhti oli hitaampaa ja että aloitusosuuden letkat olivat kyllä melkoisia. Rasteja oli kaikenkaikkiaan 20 kappaletta ja hölkkää riitti itselläni ihan loppukiriin asti, mistä olin todella tyytyväinen. Aika jäi kuin jäikin alle asettamani arvion, 1:28:24 meni ja sijalla 831 toin kartan vaihtopuomille.

Jalka ei oirehtinut jälkikäteen lainkaan ja olikin hankala pitää itsensä poissa Jukolan viestistä, useammassakin joukkueessa olisi ollut vajausta ja tarve juoksijalle. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja keskityttyä kisaturisteilemaan koko pitkän iltapäivän, yön ja seuraavan aamunkin. Ehkä sitten taas ensi vuonna saa olla kunnossa ja mennä resuta ihan omaan valitsemaansa tahtiin. Huvittavaa metsässä oli se, ettei minulle tullut oikein edes hiki koko lenkillä, jossakin letkassa mennessä sekä edestä että takaa kuului äänekäs puuskutus, mutta itselle vauhti oli kunnon puolesta todella kevyt. Nyt vain kuntoutusta kintulle, hieronttaviksi myös muut lihakset kuin pohkeet ja kroppa taas kuntoon Geopark Challengeen, johon ei ole enää kuin 20 päivää!

Lihasaitio-oireyhtymä :(

No niin. Johan tässä onkin pitkään reenattu ilman vammoja ja vaivoja. Nyt kuitenkin diagnoosina säären etuosan lihasaition ahtauma, ilmeisesti veitsen terällä ollut rasitustila ärtyi TdT:n riekkumisesta, ja lihaksen aineenvaihdunta meni sekaisin. Tästä hyvästä kintussa esiintyi rasituksessa halvaannuttava kipu ja nilkan koukistusliikkeen katoaminen, kun lihas "tukehdutti" itse itsensä ahtaan aitionsa sisälle. Oikea diagnoosi tuli jo toisella lääkärikäynnillä, ensimmäinen reissu yleislääkärille johti päivystyslähetteeseen ja pitkään iltaan Tampereella Acutassa laskimo/valtimoultraan odotellessa. Toisella kertaa lääkäriin Lahdessa Mehiläisen liikuntaklinikalle ja diagnoosi tuli alta aikayksikön. Olipa hienoa käydä lääkärin puheilla, joka todellakin ymmärsi asiani ja vielä vammasta aiheutuvan mielipahan. Hoidoksi 10 kerran lähete fyssarille. 

Fyssarin kanssa kävi yhtä hyvä tuuri, vielä samalle päivälle pääsin Lahden hierojakoulun opettajan käsiteltäväksi eikä siinä ensinnäkään moitteen sanoja säästelty, kun hän katsoi jalkojen yleiskunnon ensin läpi. Kaikki ongelmakohdat sinällään on kyllä olleet itsellänikin tiedossa, mutta että olisin niin jumissa, kuin osoittautui, en ollut uskoa. Lisäksi jatkossa täytyy olla tarkka kenkien sopivuuden kanssa, on kuulemma alttius vaivasenluille :(. No, ensimmäinen kerta käytettiin ongelmallisemman jalan aukaisuun ja lähes tunti meni säären ja pohkeen hierontaan. Tuntui, voin kertoa. Onneksi kuitenkin vaikutti, että lihakset antavat periksi. Pohkeen puolelle syntyi kauniin kirjavat mustelmat. Lisäksi pääsin testaamaan kinesioteippauksia helpottamaan painetta sääriaitiossa (allaolevassa kuvassa säären etupuolen teipit). Kotihoitona tässä vaiheessa lepoa ja kuuma-kylmä-suihkuja.

Toisen kerran kävin tapaamassa fyssaria keskiviikkona, jolloin vasen jalka käytiin uudestaan läpi, joskin se oli onneksi jo huomattavasti paremman tuntuinen fyssarin käsiin ja osa ajasta käytettiinkin jopa pahemmassa jamassa olleen oikean jalan selvittelyyn. Oikea jalka ei ole oirehtinut, mutta olisi kuulemma ollut vain ajan kysymys koska sekin olisi vetänyt itsensä aukeamattomaan jumiin. Jumit aivan samoissa kohdin kuin vasemmassa. Ja jälkeen samanlaiset mustelmat. Tällä kertaa teipit molempiin koipiin ja sekä sääreen että pohkeisiin. Kuuma-kylmä-hoidot jatkuu, pilatesrullalla möyhennystä, venyttelyä ja liikuntaa kivun sallimissa rajoissa eli kivuliaalle alueelle ei saa mennä, sillä se tarkoittaa happivajetta lihaksessa ja takapakkia paranemisessa. Tämä mielessä kesän tavoitteista jäi nyt Jukolan 6. osuus pois ohjelmasta, Venlojen ankkurin käyn suorittamassa vaikka sitten kävellen, jos ei juoksemaan pysty. 

Kinesioteippaus helpottamaan painetta säären etummaisessa lihasaitiossa ja rentouttamaan pohjelihaksia.

Viimeinen ilta edessä

Viimeinen ilta. Spinninkiä. Pakkaamista. Laatikoiden ja nyssäköiden autolle kantamista. Siivousta. Toivottavasti muutama tunti unta, sitten huomenissa ennen puolta päivää avainten jättö käsistä ja matka KOTIIN! Hurjaa, nyt siitä tulee ihan oikeasti totta..

Liput kotiin!

Jee, nyt on varattu ja maksettu matkat kotiin! Keskiviikkona 17/4 muutan! Halkeen riemusta! Sitä ennen on vielä paljon puuhaa ja reenaillakin tekis mieli, kisakauden avaus lähestyy (SalpausRogaining 4/5 Lahdessa).

Itselle muistutukseksi: tee testi!

www.runnersworld.se:

Vilken sträcka passar du egentligen för?

Milen, maran eller ultran? Det är skillnad på muskler och muskler. Med hjälp av detta test kan du ta reda på vilka sträckor som passar dina muskler bäst.

Sammansättningen av musklerna bestämmer om våra kroppar är lämpade för sprint eller långdistans. Muskelfibrerna delas in i två huvudgrupper: de långsamma (typ I) och de snabba (typ II).

Sprinters har en stor andel snabba muskelfibrer som är kapabla att producera stora mängder energi under kort tid. Maratonlöpare har en stor andel långsamma muskelfibrer som klarar att arbeta under en längre tid. Genetiken spelar alltså en avgörande roll för vilken typ av löpare man är.

Helt klart är att det är lättare att bli maratonlöpare om man är född med mycket snabba muskelfibrer än att blir sprinter om man är född med mycket långsamma muskelfibrer.

Ett enkelt test på gymmet kan avgöra vilken typ av muskelfibrer som dominerar hos dig. Allt du behöver är några hantlar.

TESTET

Innan du börjar testet måste du tänka på två saker:

1. Vila minst två minuter mellan övningarna för att få tillbaka energin.
2. Håll en rytm där du lyfter vikten på två sekunder. Låt det sedan gå fyra sekunder mellan varje lyft.

Steg 1: Värm upp med tio repetitioner på den övning du ska göra i testet. Använd lätta vikter.

Steg 2: Gör fem repetitioner med en för digmåttligt tung vikt.

Steg 3: Gör ett lyft med en tyngre vikt.

Steg 4: Upprepa det tredje steget gradvis tills du hittar den maxvikt som du klarar att lyfta (1-W-max). Försök hitta din 1-W-max inom åtta försök för att undvika att bli för trött.

Steg 5: Vila fem minuter.

Steg 6: Multiplicera ditt 1-W-max med 0,75 för att räkna ut 75 procent av din maximala kapacitet.

Steg 7: Lyft den vikt som utgör 75 procent av 1-W-max så många gånger du orkar.

RESULTAT

Antalet repetitioner du orkar i det sjunde steget visar vilken typ av muskler du har:

1-8 upprepningar: Typ II (snabba muskelfibrer)

9-11 repetitioner: Kombination och typ I och II

12 eller fler repetitioner: Typ I (långsamma muskelfibrer)

Baserat på din typ av muskler kan du ta reda på vilka löpdistanser som passar just dig. Men låt dig inte helt styras av resultatet på testet. Det ger en fingervisninge, men är inte helt avgörande för vilken löpdistans du bör välja.

Typ I: UthållighetsidrotterHar du mycket långsamma muskelfibrer är du bra lämpad för löptävlingar på 10 kilometer och uppåt, för triathlon, längdskidåkning och cykling. Rekommenderad träning är långa intervaller med kort vila, och 12-14 repetitioner vid styrketräning.

Typ II: Sporter som kräver Explosiv styrka.Har du stor andel snabba muskelfibrer passar du bra för ssprintdistanser,  hopp- och kastgrenar. Fokusera på korta, snabba intervaller med lång vila, och 6-8 repetitioner vid styrketräning.

Kombination av typ I och II: Sporter som kräver allsidighet.Om du har ungefär lika delar snabba och långsamma muskelfibrer har du bra förutsättningar för sporter som sätter både snabbhet och uthållighet på prov, till exempel tennis och fotboll. Som löpare lämpar sig distanser från 10 till 30 kilometer bäst. Träna intervaller om 0,5–5 minuter med samma tid i vila, och gör 8-12 repetitioner vid styrketräning.

Pääsiäinen 2013

Hauskaa pääsiäistä. 

Vaikka ei tässä nyt kyllä hirveästi hauskaa ole, kun meni kaikki hiihtelysuunnitelmat mönkään ja istun pitkänperjantain iltaa yksikseni Jönköpingissä. Olen ollut hiihtoreissuilla varmasti sellaiset 7 edeltävää pääsiäisenseutua. Kohtaloon alistuin sen tähden, että saisin varmisteltua 20 yön päässä siintävän muuton! Kotiin!! Sen eteen kestääkin hieman kurjistella tässä, juoksukilometrejä keräillen ja töitä tehden. Ikävä kotiin on kyllä jo kamala. 

Kesän alku on jo aika täyteen suunniteltu yhtä sun toista ohjelmanumeroa. Kalenteriin on merkitty tällä hetkellä seuraavat tapahtumat:

• 4.5. SalpausRogaining, Lahti
• 1.6. Vilnus Challenge, Vilna
• 8.6. NoLimit adventure, Veikkola
• 15.-16.6. Venlojen ja Jukolan viesti, Jämsä
• 5.7. Geopark Challenge, Rokua

Kesän päätavoite on asetettu sinne elokuun 28. päivälle, jolloin starttaa Ultra-trail du Mont Blanc TDS.

*Pärskis*

Aivastuttaa. Nenä vuotaa. Hengitys ahistaa. Flunssan alku, toivottavasti sille loppu nopeasti. Tulevana torstaina KOTIIN ja KOTIINKOTIIN Ouluun, joten nyt ei huvittais potea. Tosin ei olo nyt kovin huono vielä ole, mutta ei kyllä tarvitse yhtään huonommaksikaan muuttua. Tänään pitkä jalkalenkki, ensin kävellen reippaasti 5 km ja sitten hetken päästä 14 kilometriä juosten teitä pitkin. Uudet maantiejuoksukengät tulee kyllä hankintaan, jalkaterille ei oikein tunnu olevan tilaa noissa vanhoissa nyt kun juoksee jalkapöydälle kantapään sijaan.

Menispä alkuviikko nopeasti!

Motivaattori

"Onneton kiinnittää huomiota 

pieneen yksityiskohtaan, joka menee pieleen, 

sen sijaan että näkisi kaiken sen mikä onnistuu. "

- Heimo Langinvainio 

Näillä mietteillä uusin voimin opiskeluhommien kimppuun, meinaavat vastustaa. Ei ois tosiaan enään kuin nämä pari kevään (isoa) kurssia ja sitten jää 4 op "säästöön" joskus tulevassa suoritettavaksi. 

Kotikeikka

Kerrankin työasioissa Suomeen.. Huomenna palaveri Tampereella = kaksi "ylimääräistä" yötä kotona Lahdessa. Samalla pääsee lievittämään lumenpuutostautia, sula maa helmikuun alussa on kyllä tällaiselle talvi-intoilijalle kova paikka. Reissaan vain käsimatkatavaran kanssa, kuitenkin repusta löytyy monot ja liikuntavaatteet, luistelusukset onkin kotona.

Nyt kunhan se kone tulis ja pääsis matkaan!

Retkiluistimilla

Vihdoin kelit ja jäät olivat suosiolliset ja aurinkoinen sunnuntai kului luistimilla nautiskellen!

2013

Arki vain taas pääsi livahtamaan päälle, vaikka kuinka olisi mieli tehnyt jatkaa hiihtelyä Tapanilan ja Tiirismaan maastoissa. Kevättä kohti kuitenkin mennään ja kesän suunnitelmia alkaa vähitellen ilmestyä kalenteriin - kevät onkin jo harvinaisen täynnä yhtä sun toista aktiviteettia. Mukavina tietysti reissut kotiin Lahteen ainakin kerran neljään viikkoon, mäenlaskureissut huipentuen pääsiäisen seudun Narvikin valloitukseen Wildlife telemarkin kanssa, maratonspinninkiäkin olisi parit kappaleet ja jossakin välissä pitäis ehtiä omat ja iskän tasavuosijuhlat juhlia.. 

Kesällä olisi taas pitkästä aikaa mietteissä startata muutamaan multisport-kisaan, alkaen jo huhtikuun lopulla Xdream-kisasta Tallinnassa, sitten olisi parit multisportit Suomessa (11.5. ja 8.6.), JämsäJukola ennen juhannusta, juhannuksen jälkeen Rokua Geopark Challenge (24h) ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin elokuun lopussa odottaisi haaste, joka oli haaveissa jo viime kesälle: Ultra-trail du Mont Blanc TDS. 120 km 7500 nousumetriä jalan. 

Monista syistä positiivisesti odottavalla kannalla, joskin odottavan aika tuntuu ainakin viikkojen alussa käyvän pitkäksi, mutta kyllä se tästä.