Toisinaan se vaan on vaikeampaa..

.. päästä lenkille. Ei siis sillä, että pimeänä ja liki lumettomana joulukuisena iltana harmittaisi lähteä lenkille, vaan että aina, kun fillariin joutuu tekemään jotain huolto-/korjaustoimenpiteitä juuri ennen lenkkiä tuntuu kaikki mahdolliset asiat vastustavan. Ja eilinen ei ollut ainutkertainen, vaan kuvio tuntuu toistuneen aikaisemminkin.

Eilen oli taas keli pakkasella, joten mieli teki maastopyöräilemään. Epiksessä olikin jo edellisten lumilenkkien jäljiltä nastat edessä, mutta koska suojasäät olivat tehneet poluista peilijäisiä, oli syytä laittaa nastarengas myös taakse. Eihän siinä mitään, pikkuhomma, kun se menee putkeen. Ei kerran ollut edes mitään tubelessviritystä.

Varastosta ensin hakemaan fillarista takavanne ja nastarengas. Työhuoneeseen yläkertaan vaihtamaan rengasta. Hip hei, vanteesta oli pinna poikki. Yritin taivuttaa pinnaa pois, mutta jarrulevy oli irroitettava pinnan poissaamiseksi. Ensiajatuksena oli hakea korvaava vanne varastosta, kun 26” renkaisia fillareita ei ole meillä enää ajossa niin montaa. Olihan siellä Crossmaxit, mutta niillä oli tubelesit litkuilla. No way alkaisin sotkea sen kanssa, jarrulevykin pitäisi vaihtaa, kun Epiksessä on takana vain 140 mm levy, kun 160 mm on totutusti xc-fillareiden normi. Kaipa se vanha vanne kestäisi yhden lenkin ilman yhtä pinnaa.

Ilmat pois renkaasta ja rengas pois vanteelta. No, muistikuvista huolimatta Spessun Fast Track istuikin tiukasti vanteella, eikä irronnut sormin. En jaksanut lähteä hakemaan kunnollisia rengasrautoja alakerrasta, minne ne olivat jääneet edellisen renkaanvaihdon yhteydessä. Käytin katkennutta rengasrautaa → sisärenkaasta kuului suhaus, kun sain tilsattua siihen reiän. Seuraavaksi hain rengasraudat ja otin renkaan vanteelta.

Seuraavaksi pitäisi siis paikata sisuskumi. Missä paikat? Työhuoneessa vallitsee kaaos sanan varsinaisessa merkityksessä, kun J purki ensin Ninerin ja kasasi Commencalin käyttäen osia Giantista.. Paikkarasia löytyi, mutta paikkarasian vulkanointiaine oli haihtunut (?) taivaan tuuliin. Muistelin meiltä löytyneen pikapaikkojakin.. no ei löytynyt enää sieltä, missä ne viimeksi olin havainnut. Olisikohan meillä ehjää 26” sisuskumia jossain? Löytäminen olikin taas helpommin sanottu kuin tehty. Löytyi kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi jo kuskinkin pinna olla palamispisteessä. Rengas meni onneksi vanteelle ilman suurempaa draamaa ja viimein oli pyörä lenkkikunnossa. Vielä valot kypärään ja ulos!

Olikin mukavaa rällätä pitkin poikin pakkasen kovettamia polkuja. Suurin osa poluista ja lenkkeilyreiteistä oli peilijäällä ja vähän aikaa meni, ennen kuin pystyi rentoutumaan ja luottamaan nastojen pitoon – vain muutamassa jyrkimmässä kinkamassa takarengas löi sen verran joutavaa, että piti jalkautua. Tosin tilanne ei siitä juuri parantunut vaan melkoista tasapainoilua oli jalkamiehenä. Pitäisi ehkä harkita muutaman nastan asentamista talvikenkiin, niin ei leviäisi niille sijoilleen kun jalan laskee näillä pääkallokeleiillä maahan. Ehkä uudet talvipyöräilykengätkin voisi laittaa hankintalistalle..