Ehdin jo surkutella suojasään viemää hiihtokeliä vaan enpä arvannut mitä saatiin tilalle. Ihan mielettömät luistelujäät - tosin nekin taitaa taas mennä heti huomenna sateella alkavan suojasään myötä. Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen heräsi kysymys meidän molempien päässä, että kannattaisikohan käydä katsastamassa jäätilanne. Tuumasta toimeen, luistelukamat kasaan komeroiden kätköistä ja rantaan. Kävimme ensin Messilästä kurkistamassa, missä tilanne näytti sielläkin ihan hyvältä, mutta epävarmuus jäiden luonteesta kalvoi mielessä ja ajattelimme ottaa varman päälle ja ajoimme vielä Hollolan kirkonkylälle, missä Kirkonselkä on varsin matala ja suojainen lahti. Jäätä lahdella oli noin 8 cm ja päätimme laittaa luistimet jalkaan ja lähteä matkaan, ainakin nyt Kirkonselän ympäri. Päästyämme Pölkynsalmelle, jonka arvioimme olevan reissun heikoin kohta, näytti jäät Laitialanselän jäät sen verran houkuttelevilta, että suuntasimme sinne. Ei salmenkaan jäissä mitään vikaa ollut, vaikka selvästi ne jonakin tuulisena päivänä olivatkin rikki käyneet. Pakkanen oli liimannut jääpalaset paikoilleen vahvaksi kerrokseksi ja parin metrin huonon pätkän jälkeen edessämme aukeni vapaata jäätä silmän kantamattomiin.
 |
| Pölkynsalmen jää |
Jatkoimme matkaa hyväkuntoisella jäällä Lahdenpohjaan asti aina välillä jäätä tarkastellen ja paksuus sekä jään laau pysyivät erinomaisina. Kyllä kelpasi nautiskella keskitalven auringosta ja sopivasta pakkasesta.
 |
| Lukuunottamatta Pölkynsalmen 5 m pätkää tätä oli tarjolla. |
 |
| J paluumatkalla. Kyllä päivä on lyhyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti