Juhannus ja alkukesän satoa

Vaikka liikuntoilu onkin kesässä (ja koko vuodessa) parasta, on kiva värkkäillä myös kotoisia hommia. Näin kesän aikana uutta satoa alkaa vähitellen ilmestyä, terassin pienestä puutarhasta on ensimmäiset tomaatit jo syöty ja tänään ohjelmassa on raparperivarkauden saaliin hyötykäyttöön otto. Raparperipaistos vaniljajäätelön seuraksi ja raparperihilloa aamupalarahkan sekaan. Eikä aikaakaan, kun mansikan satokausi on parhaimmillaan ja sitten aletaan jo kyttäillä vadelmia - slurps. 

Terassin kasvatteja kesäkuussa 2013

Raparperipaistos

Juhannus meni tänä vuonna Keuruulla Geopark Challengen tiimiläisten ja puoliskojen kanssa melontaretkellä ja viimeisiä taktisia kuvioita hioen, käytiinpä pyöräilemässäkin pieni lenkki. Vasen jalka on todellakin jo päästänyt pahimmasta irti, mutta ei se vielä ehjä ole, mikä alkaa aiheuttaa harmaita hiuksia 11 päivän päässä siintävää starttia ajatellen. Ei siinä, etteikö tuon kintun kanssa voisi reissusta selviytä, jokseenkin hitaasti tietenkin, mutta jo se henkinen haitta, että n. 24 h tulee olemaan tasapainoilua rajoitinta vasten, eikä kropasta saa koko reserviä irti. Huomenna menen hierojalle ja yritetään nyt saada reiden ja pakaran seudun jumitkin liikkeelle, jos tuosta vielä jalka kisaan tulis - polttelee melko kovasti päästä starttaan!

Kätevä emäntä vol. shortsit ja vadelmapiirakkaa

Kesän kunniaksi menossa on jo toinen lepoviikko, työmatkoja rasittavampaa ei ole juuri tullut harrastettua. Johonkin se yli jäävä aika on käytettävä, ei futistakaan ihan koko aikaa tule töllöstä. Viimein sain kopioitua aikaa sitten Shelbyltä hankitut housukaavat ja testata. Haaveissa on ollut jo pidempään aloittaa vaatteiden ompelu itselle ja shortsit näin kesää vasten tuntuivat sopivalta haasteelta. Kangaskaupasta edullista violettia puuvillakangasta metrin verran ja projekti käyntiin. Ei mikään erikoisen monimutkainen tavoite ja hyvää vauhtia housut edistyivätkin. Kunnes tuli aika kokeilla ensimmäisen kerran. Ei istunut ihan niin kuin olin ajatellut. Siinä sitten pähkäillessä, että miten tämä nyt näin kummalliselta voi näyttää tajusin, että olin ommellut takakappaleet nurinkurin, yläosa lahkeeksi ja päinvastoin. Puuh. No, eipä siinä, kun purkamaan ja tekemään uudestaan - sai kyllä odottaa seuraavaan iltaan. Mutta niin vain shortsit toisen yrittämän jälkeen sopii paljon paremmin, lahkeiden kääntö odottaa vielä. 

Huomenna alkaa kesäloma, minkä kunniaksi pakasteen tyhjentäminen vadelmista jatkuu. Töihin perjantaikahville vadelmapiirakkaa, resepti kotikokki.netistä nimimerkiltä Päärynä. Siinä sivussa pyöräytin vielä kinkku-pekoni-ananas pizzaa huomiselle matkalle ja yhteen lounaslaatikkoonkin, pohjassa reilusti ruisjauhoja. 

Aitoja arabialaisia korvapuusteja

Aitoja arabialaisia korvapuusteja Kaisun leipomosta

Toinen viikko Arabiemiraateissa pyörähti käyntiin ja oli viimein aika lunastaa ukolle suomani lupaus korvapuusteista, kun se niitä tilasi jo jonkin aikaa ennen minun tänne tuloa. Ja eipä se mitään, mukavaa puuhaahan tuo leipominen on. Kuten kaikki ruoanvalmistus alkaa kauppareissusta, harvemmin sitä varsinkaan yksikseen asuvan miehen kaapeista löytyy jauhot ja hiivat, kardemummat ja kanelit. Ja vaikka varsinkin suuremmat ruokakaupat ovat valikoimiltaan melkolailla verrattavissa pohjoismaalaisiin sukulaisiinsa, on silti pieniä eroavaisuuksiakin. Kuten esimerkiksi maustehylly. Valmiiksi pakattujen mausteiden ja maustesekoitusten määrä on varsin suuri ja lisää tuotteita löytyy hedelmä- ja vihannesosastolta, missä kaiken maailman mausteita ja sen sellaisia myydään kilohintaan avoimista säkeistä. Kuivahiiva ja vehnäjauhot löytyivät helposti (ruisleipää täällä ei ehkä kannata yrittää rueta leipomaan), kanelia ei ollut valmiiksi pakattuna, mutta löytyi "tuoretorilta". Kardemumma aiheuttikin sitten vähän enemmän päänvaivaa ja useamman kauppareissun!

Useammastakin kaupasta ehdin etsiskellä rouhittua kardemummaa sekä maustehyllyltä että leivontatarvikkeiden seasta ilman tulosta. Maustehyllystä ja tuoretorilta löytyi kuitenkin kokonaisia siemenkotia, joten niin se oli vain uskottava, että niistä vihreistä toista senttiä pitkistä pötkylöistä löytyisi pullataikinaan erottamattomasti kuuluva tuoksu ja maku. Vielä kaksi kauppareissua aiheutti morttelin puute eikä sitäkään ensimmäisestä kaupasta kunnollista löytynyt - mutta nyt on aseistus keittiössä kohdallaan, kun on iso kivinen mortteli ja marmorikaulin, pysyypähän jöö talossa. 

Kardemumman siemenkotia, pari avattuna

Niin sitten vain hiivat lämpimään maitoon, sokeria, suolaa, kardemummaa ja muna, vehnäjauhot ja rasva. Olenpas päässyt pohjolassa tottumaan hyvälle kun iskältä ja äiskältä saatu yleiskone on viimeaikoina taikinat puolestani vaivannut. Kivitaso osoittautui oivalliseksi kaulinta-alustaksi, ei ollut pelkoa kiinnitarttumisesta. Pitää pistää mieleen sitten seuraavaa keittiötä tehdessä. Väliin voit, sokerit sekä kanelit ja taikina rullalle. Tulipas niistä kauniita, vaikka itse kehunkin! Ryökäleet tosin nousivat kunnolla vasta uunissa, joten paistettaessa suurin osa repesi keskeltä päällilmmäisestä kerroksesta, mutta maukkaita olivat silti ja hyvää tahtia pelliltä katosivat.

Puolivalmiita, sieviä kuin siat pienenä!