Juhannus ja alkukesän satoa

Vaikka liikuntoilu onkin kesässä (ja koko vuodessa) parasta, on kiva värkkäillä myös kotoisia hommia. Näin kesän aikana uutta satoa alkaa vähitellen ilmestyä, terassin pienestä puutarhasta on ensimmäiset tomaatit jo syöty ja tänään ohjelmassa on raparperivarkauden saaliin hyötykäyttöön otto. Raparperipaistos vaniljajäätelön seuraksi ja raparperihilloa aamupalarahkan sekaan. Eikä aikaakaan, kun mansikan satokausi on parhaimmillaan ja sitten aletaan jo kyttäillä vadelmia - slurps. 

Terassin kasvatteja kesäkuussa 2013

Raparperipaistos

Juhannus meni tänä vuonna Keuruulla Geopark Challengen tiimiläisten ja puoliskojen kanssa melontaretkellä ja viimeisiä taktisia kuvioita hioen, käytiinpä pyöräilemässäkin pieni lenkki. Vasen jalka on todellakin jo päästänyt pahimmasta irti, mutta ei se vielä ehjä ole, mikä alkaa aiheuttaa harmaita hiuksia 11 päivän päässä siintävää starttia ajatellen. Ei siinä, etteikö tuon kintun kanssa voisi reissusta selviytä, jokseenkin hitaasti tietenkin, mutta jo se henkinen haitta, että n. 24 h tulee olemaan tasapainoilua rajoitinta vasten, eikä kropasta saa koko reserviä irti. Huomenna menen hierojalle ja yritetään nyt saada reiden ja pakaran seudun jumitkin liikkeelle, jos tuosta vielä jalka kisaan tulis - polttelee melko kovasti päästä starttaan!

Venlojen ja Jukolan viesti vuosimallia 2013

Tänä vuonna suvinen seurue suunnistajia kokoontui Jämsänkoskelle ja jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan meidänkin auton nokka kääntyi niille suunnin, vaikka edeltäneiden viikkojen jalkavaivat pitivätkin jännityksessä aina loppuun saakka miten osallistumisen tulisi käymään. Jukolan osuuden peruin jo aiemmin viikolla, mutta Venlojen viestistä en suostunut luopumaan - kyllähän sen reilun 8 km radan vaikka kävelee, jos ei juoksemaan pysty. Vielä perjantaina osuutenani olisi ollut totuttuun tapaan ankkuri, mutta joukkuetta kohtasi muitakin  loukkaantumisia ja viime hetkellä minut vaihdettiin avaamaan Venlat. Tuntui mukavalta, startissa en näissä kisoissa olekaan aikaisemmin ollut.

Liikenne alkoi jonoutua jo hyvissä ajoin ennen Jämsää ja Jämsän etelänpuolen liikenneympyrässä autojono Jämsänkoskea kohti olikin jo katkeamaton. Olimme lähteneet jotakuinkin ajoissa, mutta vielä epäonneksi satuimme pysäköintialueelle, joka sijaitsi reilun kilometrin päässä kilpailukeskuksesta ja vielä etäämpänä telttapaikalta meinasi stressi iskeä. Kylmiltään reipas kävely rinkka selässä alkoi tuntua vasemmassa jalassa ja sääressä ja vielä ei oltu päästy edes kisakeskukseen. Siirtymän lisäksi oli kuitenkin tarkoitus syödä, teipata kinttu, vaihtaa vaatteet ja ehtiä lähtöön ajoissa. No, homma meni sitten kuitenkin putkeen ja olin juuri sopivasti paikalla. Jalkaan vedin varan vuoksi kineesioteipin vähentämään säärilihaksen käyttötarvetta ja jäykän urheiluteipin estämään nyrjähdykset mikäli ongelmia matkan aikana ilmaantuisi. Suunnistussukkien sijaan vedin kompressiosukilla (joihin ryökäleisiin oli tullut silmäpako -> aika hankkia uudet).

Parkkipaikalle matelemassa. Muitakin oli liikkeellä.

962 oli Venlajoukkueemme starttinumero, ihan ei oltu siis eturivissä lähdössä, mutta taaksekin jäi yli kaksi sataa joukkuetta - huimaa. Tein muille Snowflakesien tiimiläisille selväksi, että en ole kunnossa ja että mitään huimia suorituksia ei kannata odottaa - veikkasin aikani venyvän jonnekin 1,5-2 h välille. Tarkoituksena oli kuitenkin korvata puuttuvaa vauhtia tarkalla suunnistamisella. Ihan jalan ehdoilla mentäisiin. Tällä kertaa K-piste oli todella lähellä (verrattuna esimerkiksi Vantaan reilun kilometrin matkaan) ja suunnistamaan päästiin pian.

Monet tuntuivat säntäävän starttiviivalta kartta edelleen taitettuna K-pisteelle ennen kartan avaamista ja sitten siinä metsän reunalla oli monta karttaa ihmettelevää selkää kun omaa rauhallista tahtia sinne suunta kompassissa valmiina ennätin. Vasenkin jalka tuntui ihan hyvältä, paremmalta kuin pelkäsin ja ykkösrasti napsahti todella hyvin. En varmaan koskaan aikaisemmin ole Venloissa/Jukolassa yhtä hyvin osunut ykköselle. Siitä innostuneena nokka kohti kakkosta, mutta jalka, etenkin takareisi, tuntui tahmealta ja niinpä vauhtia oli pudotettava enkä lähtenyt enää ryysimään letkoissa vaan lönkyttelin suosiolla jonon jatkeena. Alkuun varsinkin maasto oli helppokulkuista ja selkeää kangasmaastoa, mikä varmasti auttoi kulkua, sillä jalka ei kipuillut ollenkaan, mitä nyt vähän puutui. Matkan varrelle osui yksi oikea mäki, joka könyttiin ensin ylös (joidenkin lähteiden mukaan 50 korkeuserometriä varsin jyrkkää törmää), laskettiin alas takapuolelle, könyttiin viistorinteeseen taas ylös ja lasketeltiin alas. Muuten maasto oli varsin tasaista ja armahti puolenkuntoista kroppaani. Rastit löytyivät helposti, eikä isoja koukkuja tullut. Varmasti osaksi auttoi se, että vauhti oli hitaampaa ja että aloitusosuuden letkat olivat kyllä melkoisia. Rasteja oli kaikenkaikkiaan 20 kappaletta ja hölkkää riitti itselläni ihan loppukiriin asti, mistä olin todella tyytyväinen. Aika jäi kuin jäikin alle asettamani arvion, 1:28:24 meni ja sijalla 831 toin kartan vaihtopuomille.

Jalka ei oirehtinut jälkikäteen lainkaan ja olikin hankala pitää itsensä poissa Jukolan viestistä, useammassakin joukkueessa olisi ollut vajausta ja tarve juoksijalle. Sain kuitenkin hillittyä itseni ja keskityttyä kisaturisteilemaan koko pitkän iltapäivän, yön ja seuraavan aamunkin. Ehkä sitten taas ensi vuonna saa olla kunnossa ja mennä resuta ihan omaan valitsemaansa tahtiin. Huvittavaa metsässä oli se, ettei minulle tullut oikein edes hiki koko lenkillä, jossakin letkassa mennessä sekä edestä että takaa kuului äänekäs puuskutus, mutta itselle vauhti oli kunnon puolesta todella kevyt. Nyt vain kuntoutusta kintulle, hieronttaviksi myös muut lihakset kuin pohkeet ja kroppa taas kuntoon Geopark Challengeen, johon ei ole enää kuin 20 päivää!

Lihasaitio-oireyhtymä :(

No niin. Johan tässä onkin pitkään reenattu ilman vammoja ja vaivoja. Nyt kuitenkin diagnoosina säären etuosan lihasaition ahtauma, ilmeisesti veitsen terällä ollut rasitustila ärtyi TdT:n riekkumisesta, ja lihaksen aineenvaihdunta meni sekaisin. Tästä hyvästä kintussa esiintyi rasituksessa halvaannuttava kipu ja nilkan koukistusliikkeen katoaminen, kun lihas "tukehdutti" itse itsensä ahtaan aitionsa sisälle. Oikea diagnoosi tuli jo toisella lääkärikäynnillä, ensimmäinen reissu yleislääkärille johti päivystyslähetteeseen ja pitkään iltaan Tampereella Acutassa laskimo/valtimoultraan odotellessa. Toisella kertaa lääkäriin Lahdessa Mehiläisen liikuntaklinikalle ja diagnoosi tuli alta aikayksikön. Olipa hienoa käydä lääkärin puheilla, joka todellakin ymmärsi asiani ja vielä vammasta aiheutuvan mielipahan. Hoidoksi 10 kerran lähete fyssarille. 

Fyssarin kanssa kävi yhtä hyvä tuuri, vielä samalle päivälle pääsin Lahden hierojakoulun opettajan käsiteltäväksi eikä siinä ensinnäkään moitteen sanoja säästelty, kun hän katsoi jalkojen yleiskunnon ensin läpi. Kaikki ongelmakohdat sinällään on kyllä olleet itsellänikin tiedossa, mutta että olisin niin jumissa, kuin osoittautui, en ollut uskoa. Lisäksi jatkossa täytyy olla tarkka kenkien sopivuuden kanssa, on kuulemma alttius vaivasenluille :(. No, ensimmäinen kerta käytettiin ongelmallisemman jalan aukaisuun ja lähes tunti meni säären ja pohkeen hierontaan. Tuntui, voin kertoa. Onneksi kuitenkin vaikutti, että lihakset antavat periksi. Pohkeen puolelle syntyi kauniin kirjavat mustelmat. Lisäksi pääsin testaamaan kinesioteippauksia helpottamaan painetta sääriaitiossa (allaolevassa kuvassa säären etupuolen teipit). Kotihoitona tässä vaiheessa lepoa ja kuuma-kylmä-suihkuja.

Toisen kerran kävin tapaamassa fyssaria keskiviikkona, jolloin vasen jalka käytiin uudestaan läpi, joskin se oli onneksi jo huomattavasti paremman tuntuinen fyssarin käsiin ja osa ajasta käytettiinkin jopa pahemmassa jamassa olleen oikean jalan selvittelyyn. Oikea jalka ei ole oirehtinut, mutta olisi kuulemma ollut vain ajan kysymys koska sekin olisi vetänyt itsensä aukeamattomaan jumiin. Jumit aivan samoissa kohdin kuin vasemmassa. Ja jälkeen samanlaiset mustelmat. Tällä kertaa teipit molempiin koipiin ja sekä sääreen että pohkeisiin. Kuuma-kylmä-hoidot jatkuu, pilatesrullalla möyhennystä, venyttelyä ja liikuntaa kivun sallimissa rajoissa eli kivuliaalle alueelle ei saa mennä, sillä se tarkoittaa happivajetta lihaksessa ja takapakkia paranemisessa. Tämä mielessä kesän tavoitteista jäi nyt Jukolan 6. osuus pois ohjelmasta, Venlojen ankkurin käyn suorittamassa vaikka sitten kävellen, jos ei juoksemaan pysty. 

Kinesioteippaus helpottamaan painetta säären etummaisessa lihasaitiossa ja rentouttamaan pohjelihaksia.

Viimeinen ilta edessä

Viimeinen ilta. Spinninkiä. Pakkaamista. Laatikoiden ja nyssäköiden autolle kantamista. Siivousta. Toivottavasti muutama tunti unta, sitten huomenissa ennen puolta päivää avainten jättö käsistä ja matka KOTIIN! Hurjaa, nyt siitä tulee ihan oikeasti totta..

Liput kotiin!

Jee, nyt on varattu ja maksettu matkat kotiin! Keskiviikkona 17/4 muutan! Halkeen riemusta! Sitä ennen on vielä paljon puuhaa ja reenaillakin tekis mieli, kisakauden avaus lähestyy (SalpausRogaining 4/5 Lahdessa).

Itselle muistutukseksi: tee testi!

www.runnersworld.se:

Vilken sträcka passar du egentligen för?

Milen, maran eller ultran? Det är skillnad på muskler och muskler. Med hjälp av detta test kan du ta reda på vilka sträckor som passar dina muskler bäst.

Sammansättningen av musklerna bestämmer om våra kroppar är lämpade för sprint eller långdistans. Muskelfibrerna delas in i två huvudgrupper: de långsamma (typ I) och de snabba (typ II).

Sprinters har en stor andel snabba muskelfibrer som är kapabla att producera stora mängder energi under kort tid. Maratonlöpare har en stor andel långsamma muskelfibrer som klarar att arbeta under en längre tid. Genetiken spelar alltså en avgörande roll för vilken typ av löpare man är.

Helt klart är att det är lättare att bli maratonlöpare om man är född med mycket snabba muskelfibrer än att blir sprinter om man är född med mycket långsamma muskelfibrer.

Ett enkelt test på gymmet kan avgöra vilken typ av muskelfibrer som dominerar hos dig. Allt du behöver är några hantlar.

TESTET

Innan du börjar testet måste du tänka på två saker:

1. Vila minst två minuter mellan övningarna för att få tillbaka energin.
2. Håll en rytm där du lyfter vikten på två sekunder. Låt det sedan gå fyra sekunder mellan varje lyft.

Steg 1: Värm upp med tio repetitioner på den övning du ska göra i testet. Använd lätta vikter.

Steg 2: Gör fem repetitioner med en för digmåttligt tung vikt.

Steg 3: Gör ett lyft med en tyngre vikt.

Steg 4: Upprepa det tredje steget gradvis tills du hittar den maxvikt som du klarar att lyfta (1-W-max). Försök hitta din 1-W-max inom åtta försök för att undvika att bli för trött.

Steg 5: Vila fem minuter.

Steg 6: Multiplicera ditt 1-W-max med 0,75 för att räkna ut 75 procent av din maximala kapacitet.

Steg 7: Lyft den vikt som utgör 75 procent av 1-W-max så många gånger du orkar.

RESULTAT

Antalet repetitioner du orkar i det sjunde steget visar vilken typ av muskler du har:

1-8 upprepningar: Typ II (snabba muskelfibrer)

9-11 repetitioner: Kombination och typ I och II

12 eller fler repetitioner: Typ I (långsamma muskelfibrer)

Baserat på din typ av muskler kan du ta reda på vilka löpdistanser som passar just dig. Men låt dig inte helt styras av resultatet på testet. Det ger en fingervisninge, men är inte helt avgörande för vilken löpdistans du bör välja.

Typ I: UthållighetsidrotterHar du mycket långsamma muskelfibrer är du bra lämpad för löptävlingar på 10 kilometer och uppåt, för triathlon, längdskidåkning och cykling. Rekommenderad träning är långa intervaller med kort vila, och 12-14 repetitioner vid styrketräning.

Typ II: Sporter som kräver Explosiv styrka.Har du stor andel snabba muskelfibrer passar du bra för ssprintdistanser,  hopp- och kastgrenar. Fokusera på korta, snabba intervaller med lång vila, och 6-8 repetitioner vid styrketräning.

Kombination av typ I och II: Sporter som kräver allsidighet.Om du har ungefär lika delar snabba och långsamma muskelfibrer har du bra förutsättningar för sporter som sätter både snabbhet och uthållighet på prov, till exempel tennis och fotboll. Som löpare lämpar sig distanser från 10 till 30 kilometer bäst. Träna intervaller om 0,5–5 minuter med samma tid i vila, och gör 8-12 repetitioner vid styrketräning.

Pääsiäinen 2013

Hauskaa pääsiäistä. 

Vaikka ei tässä nyt kyllä hirveästi hauskaa ole, kun meni kaikki hiihtelysuunnitelmat mönkään ja istun pitkänperjantain iltaa yksikseni Jönköpingissä. Olen ollut hiihtoreissuilla varmasti sellaiset 7 edeltävää pääsiäisenseutua. Kohtaloon alistuin sen tähden, että saisin varmisteltua 20 yön päässä siintävän muuton! Kotiin!! Sen eteen kestääkin hieman kurjistella tässä, juoksukilometrejä keräillen ja töitä tehden. Ikävä kotiin on kyllä jo kamala. 

Kesän alku on jo aika täyteen suunniteltu yhtä sun toista ohjelmanumeroa. Kalenteriin on merkitty tällä hetkellä seuraavat tapahtumat:

• 4.5. SalpausRogaining, Lahti
• 1.6. Vilnus Challenge, Vilna
• 8.6. NoLimit adventure, Veikkola
• 15.-16.6. Venlojen ja Jukolan viesti, Jämsä
• 5.7. Geopark Challenge, Rokua

Kesän päätavoite on asetettu sinne elokuun 28. päivälle, jolloin starttaa Ultra-trail du Mont Blanc TDS.