Katmadu, Nepal

Lento Katmanduun lähti Abu Dhabin kansainväliseltä lentokentältä. Ei mikään valtavan suuri lentoasema, varsinkaan jos vertaa Dubain lentokenttään, missä saa tallata käytäviä kilometritolkulla koneelta passintarkastukseen ja siitä edelleen laukkuja hakemaan. Lentoasemalla oli kaikenkarvaista kulkijaa, yllättävän paljon myös muita länkkäreitä. Vaikka ulkolämpötilat ovat jo laskeneet Arabiemiraateissa siedettävälle tasolle, oli lentoasemalla kuuma kuin saunassa. Check-in ja baggage drop sujuivat kommelluksitta, passiin sain tällä kertaa leiman ulos, mutta se ei osunut samalle sivulle sisääntuloleiman ja viisumin kanssa. Saa nähdä tuleeko selvitteleminen kun yritän takaisin Emiraatteihin. Muita menijöitä koneeseen oli jonoksi asti, kun turvatarkastus avattiin. Oletettavasti siirtotyöläisiä kotimatkalla. Arvioimme koneessa olleen n. 50-60 istuinriviä, 8 paikkaa/rivi ja kone melkein täynnä, eli johan siinä kansaa kulkee. Lennossa ei ollut muuta valittamista kuin äärettömän pitkä laskeutuminen (n. 1,5 h), jonka aikana eivät vessat eivätkä viihde olleet käytettävissä. No, alaskin päästiin, ikkunoista näkyivät ensimmäiset Himalajan lumihuiput – kaunista. 

 Kisan järjestäjät olivat kertoneet viisumin vaatimista järjestelyistä ja lappusten täyttäminen kuvineen onnistui ja aikamme jonotettuamme pääsimme tiskille. Ei tietotekniikkaa, mikä tuntui riivaavan jonoon eteemme tyrkännyttä venäläisrouvaa, jonka pirtaan ei tahtonut sopia jonottaa muiden mukana. Viisumi maksoi 25 dollaria/euroa tai muuta käypää valuuttaa, paikallista valuuttaa ei vielä rajalla hyväksytty, mutta kaupungissa se on käypää rahaa. Hotelleissa tosin pystyy maksamaan niin luottokortilla kuin muillakin suuremmilla valuutoilla. 

Viimein viisumit saatuamme pääsimme noukkimaan matkatavarat, jotka olivat onnistuneesti perille saapuneet. Tullissa oli melkoinen jono, kun nämä n. 400 paluumuuttajaa tullasivat pakaasejaan. Onneksi meidät viitottiin ohittamaan jono ilman matkatavaroiden läpivalaisua. Emme tietenkään tienneet mikä ulkona odottaisi, kun ei tälle kantille maapalloa ole aikaisemmin tullut reissattua, mutta kun ulkoilmassa ensimmäisenä silmät osuvat määrättömään riviin taksikuskeja, osalla laput, osa hyökkäsi jo aulassa tarjoamaan kyytiä, kiitin itseäni, että taksi oli varattu etukäteen hotellin kautta. Seuraavana silmiin osui rynnäkkökiväärillä varustettu sotilas, joka ilmeisesti piti liian innokkaat taksikuskit heille varatuilla sijoilla ja muutkin asiattomat poissa tuloaulasta. Seuraavana näkyivät taksit. Meinasi varsinkin Emiraattien autostandardiin jo tottuneena päästä nauru kaikille ruttuisille pikkuruppanoille, joita oli jonossa ja rivissä jos johonkin suuntaan. Kunhan siitä päästiin liikkeelle, kävi ilmi, etteipä sitä juuri kummallisemmalla rakkineella noilla teillä ja tuossa liikenteessä kuljettaisi. Eikä auton vuokraaminen omaan käyttöön tulisi mieleenkään. Liikenteestä varmaan hieman yli puolet on polkupyöriä, skoottereita, mopoja ja moottoripyöriä, vajaa puolikas pienempiä pakettiautoja ja pienimpiä mahdollisia henkilöautoja, marginaalissa on oikeat maastoautot ja muut isommat laitteet. Lisäksi liikenne on vasemmanpuolesta ja torvet soivat jatkuvalla syötöllä. Ihmeesti emme päässeet todistamaan yhtään kolahdusta, vaikka säännöt tuntuivat puuttuvan ja varsinkin mopot ja kaikki muutkin, jotka vain sekaan sopivat, käyttivät kaikki mahdollisuudet hyväksi parantaa asemiaan iltapäivän ruuhkassa. Jalankulkijat siellä seassa poukkoillen. Liikennevalojen virkaa muutamissa isommissa risteyksissä toimittivat poliisit/liikenteen valvojat. Hotellimme sijaitsi pienen mäen päällä, varsin kapean kujan päässä, mutta niin vain mutkaisessa mäessä onnistui sujahtaa moottoripyörän meitä kuljettavan pakun ja aidan välistä, järjestyipä siinä autojenkin ohitus.. huh. 

Summit-hotellilla vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja paikka tuntui paratiisilta maan päällä liikennekaaoksen jälkeen. Sisäpiha oli rauhallinen ja vehreä puutarha, rakennukset yksinkertaisia luhtitalomallisia. Pihan yli näkyi vuorille ilman ollessa kirkas, mikä oli kuuleman mukaan erikoista Katmandun tapaisessa laaksossa, joka kuuleman mukaan kerää yllensä tavallisesti pilvi/sumu/smog-peiton. 

Illan päälle kävimme katselemassa ympärillemme ja tapasimme paikkaa pyörittävän ja kisan järjestelyissä mukana olevan Rogerin. Hän on hollantilaista alkuperää, mutta kuulemma asunut pitkään eri puolilla Aasiaa. Hän tarjosi tervetuliaisjuomat ja vastasi ystävällisesti muutaman oluen ajan kysymyksiimme Nepalista, Katmandusta, Pokharasta ja kisasta. Pohjatyö reissun mittasuhteita ajatellen oli jäänyt vähän kehnoksi. Söimme vielä ravintolassa illallisen ennen nukkumaanmenoa. Kello Katmandussa on UTC+5:45, mutta aikaisen herätyksen ansiosta jo yhdeksän aikaan olimme valmista kauraa unten maille. Huoneemme oli siisti, omalla kylpyhuoneella varustettu, mutta esimerkiksi pattereita tai lattialämmitystä ei tietenkään ollut, lämpö huoneeseen tuotettiin kuumailmapuhaltimella. Illalla ihmetykseksemme oli sänkyihin tuotu lämminvesipullot, joita meistä kumpikaan ei koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Niiden mielekkyys kyllä paljastui peiton alle valmiiksi lämpimään sänkyyn kömpiessä. Pullo piti lämpönsä koko loppuyön ja varpaillakaan ei ollut viileässä huoneessa hätäpäivää – unta riitti melkein kellonympärykseksi.