Vuosi lähenee loppuaan

Jouluviikko tuli ja meni. Vaikka en mikään erityisen jouluihminen olekaan, oli viikkoon ladattu tietty odotus: pääsis lumille. No, ei päässy. Oishan sitä tosiaan lunta ollu Syötteellä ja Kuusamossa, mutta plussakelit ja vesisade eivät houkutelleet ajelemaan sinne asti. Keskityimme siis sukuloimaan, syömään ja lepäilyyn. Suurin fyysinen ponnistus joulun pyhinä taisi olla 30 minuutin potkurointi.

Salihommissa ajattelin pari seuraavaa kuukautta vääntää vähän vähemmillä painoilla ja pidemmillä sarjoilla (jos nyt en ihan pt:tä innostu ottamaan ja sitä kautta tule toisiin ajatuksiin). Eli, kun aikaisemmin tein kolmijakoista (yläselkä+hauis, rinta+ojentajat, jalat+alaselkä) 8 liikettä 3 sarjaa kutakin ja noin 8 toistoa sarjassa, niin jatkossa menee kaksijakoista (yläkroppa, alakroppa + ehkä lyhyempi keskittyvä keskivartalotreeni korvaamaan loppunutta core-tuntia) 8 liikettä 3-4 sarjaa 15 toistoa. Aikaisemmassa tein perusliikkeiden lisäksi jonkin verran eristäviä liikkeitä, mutta nyt mennään pääasiassa vapailla painoilla ja isommilla perusliikkeillä. Salille avataan tosin crossfit sali vuoden alussa ja voipi olla, että siellä tulee treeniä tehtyä. Hirvittää vaan kunnon puute. Tällä hetkellä aerobinen kunto laahaa kyllä ankean alhaalla ja varsinkin ensimmäinen setti alakropan treeniä tuntui välillä happojen kanssa pahalta. Miltäpä sitten crossfit tuntuis?? Kunhan pääsis tekeen peruskuntotreeniä, että aerobiselle puolelle sais rakenneltua pohjia.. lumettomuus ja vesisateet ovat kyllä vieneet mahdollisuuden hiihtää ja fiiliksen fillaroida. Sunnuntaina kävinkin pitkästä aikaa sauvakävelyllä, jonkin verran hölkkäilin taas alamäkiä ja tunnustelin jalan fiiliksiä, mutta en vieläkään uskaltanut testata ihan loppuun asti, tuntemuksia kun kuitenkin on. Pahimmat lukot tuntuu auenneen, sillä varpaat pysyivät kohtuullisen lämpiminä ja tunnokkaina koko lenkin ja etureidessä paineen tunne on vaihtanut paikkaa. Reiden ulkosyrjän aktivointitreenit ovat saaneet kyllä pakaran seudun heräämään/jumiin ja sielläkin tuntui.. no, ainakin jotain tapahtuu.

Viikko 52 reenit:

Ma: puntti jalat + alaselkä

Ti: lepo

Ke: lepo

To: lepo

Pe: lepo

La: puntti yläkroppa

Su: sauvakävely 2,5 h/15,5 km

Toisinaan se vaan on vaikeampaa..

.. päästä lenkille. Ei siis sillä, että pimeänä ja liki lumettomana joulukuisena iltana harmittaisi lähteä lenkille, vaan että aina, kun fillariin joutuu tekemään jotain huolto-/korjaustoimenpiteitä juuri ennen lenkkiä tuntuu kaikki mahdolliset asiat vastustavan. Ja eilinen ei ollut ainutkertainen, vaan kuvio tuntuu toistuneen aikaisemminkin.

Eilen oli taas keli pakkasella, joten mieli teki maastopyöräilemään. Epiksessä olikin jo edellisten lumilenkkien jäljiltä nastat edessä, mutta koska suojasäät olivat tehneet poluista peilijäisiä, oli syytä laittaa nastarengas myös taakse. Eihän siinä mitään, pikkuhomma, kun se menee putkeen. Ei kerran ollut edes mitään tubelessviritystä.

Varastosta ensin hakemaan fillarista takavanne ja nastarengas. Työhuoneeseen yläkertaan vaihtamaan rengasta. Hip hei, vanteesta oli pinna poikki. Yritin taivuttaa pinnaa pois, mutta jarrulevy oli irroitettava pinnan poissaamiseksi. Ensiajatuksena oli hakea korvaava vanne varastosta, kun 26” renkaisia fillareita ei ole meillä enää ajossa niin montaa. Olihan siellä Crossmaxit, mutta niillä oli tubelesit litkuilla. No way alkaisin sotkea sen kanssa, jarrulevykin pitäisi vaihtaa, kun Epiksessä on takana vain 140 mm levy, kun 160 mm on totutusti xc-fillareiden normi. Kaipa se vanha vanne kestäisi yhden lenkin ilman yhtä pinnaa.

Ilmat pois renkaasta ja rengas pois vanteelta. No, muistikuvista huolimatta Spessun Fast Track istuikin tiukasti vanteella, eikä irronnut sormin. En jaksanut lähteä hakemaan kunnollisia rengasrautoja alakerrasta, minne ne olivat jääneet edellisen renkaanvaihdon yhteydessä. Käytin katkennutta rengasrautaa → sisärenkaasta kuului suhaus, kun sain tilsattua siihen reiän. Seuraavaksi hain rengasraudat ja otin renkaan vanteelta.

Seuraavaksi pitäisi siis paikata sisuskumi. Missä paikat? Työhuoneessa vallitsee kaaos sanan varsinaisessa merkityksessä, kun J purki ensin Ninerin ja kasasi Commencalin käyttäen osia Giantista.. Paikkarasia löytyi, mutta paikkarasian vulkanointiaine oli haihtunut (?) taivaan tuuliin. Muistelin meiltä löytyneen pikapaikkojakin.. no ei löytynyt enää sieltä, missä ne viimeksi olin havainnut. Olisikohan meillä ehjää 26” sisuskumia jossain? Löytäminen olikin taas helpommin sanottu kuin tehty. Löytyi kuitenkin. Tässä vaiheessa alkoi jo kuskinkin pinna olla palamispisteessä. Rengas meni onneksi vanteelle ilman suurempaa draamaa ja viimein oli pyörä lenkkikunnossa. Vielä valot kypärään ja ulos!

Olikin mukavaa rällätä pitkin poikin pakkasen kovettamia polkuja. Suurin osa poluista ja lenkkeilyreiteistä oli peilijäällä ja vähän aikaa meni, ennen kuin pystyi rentoutumaan ja luottamaan nastojen pitoon – vain muutamassa jyrkimmässä kinkamassa takarengas löi sen verran joutavaa, että piti jalkautua. Tosin tilanne ei siitä juuri parantunut vaan melkoista tasapainoilua oli jalkamiehenä. Pitäisi ehkä harkita muutaman nastan asentamista talvikenkiin, niin ei leviäisi niille sijoilleen kun jalan laskee näillä pääkallokeleiillä maahan. Ehkä uudet talvipyöräilykengätkin voisi laittaa hankintalistalle..

Lisää luikkahommia

Tänään jatkettiiin luisteluhommia, vaikka päivä aukenikin harmaana ja heti aamupäivästä alkoi sadella lunta. Lisäksi tuuli sai muutaman asteen pakkasen tuntumaan huomattavasti kylmemmältä kuin lauantain -8 astetta. Tällä kertaa jatkoimme Hollolan kirkonkylältä suoraan pohjoista kohti myötätuulen antaessa vauhtia. Toivan ja Vehkosaaren takana vastaan tuli kuitenkin melko laaja ahtojääalue ja tyydyimmekin kääntymään itään ja etelään. Mukava 30 km lenkki, vaikka tuuli lumisateinen purikin poskipäitä ja reisi väsyy tällaisessa rasituksessa. Hyvää pk-lenkkiä.

Jaakko maisemassa Hännyssaaren ja Salmenkallion välissä.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi) 

Keli kohdillaan

Ehdin jo surkutella suojasään viemää hiihtokeliä vaan enpä arvannut mitä saatiin tilalle. Ihan mielettömät luistelujäät - tosin nekin taitaa taas mennä heti huomenna sateella alkavan suojasään myötä. Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen heräsi kysymys meidän molempien päässä, että kannattaisikohan käydä katsastamassa jäätilanne. Tuumasta toimeen, luistelukamat kasaan komeroiden kätköistä ja rantaan. Kävimme ensin Messilästä kurkistamassa, missä tilanne näytti sielläkin ihan hyvältä, mutta epävarmuus jäiden luonteesta kalvoi mielessä ja ajattelimme ottaa varman päälle ja ajoimme vielä Hollolan kirkonkylälle, missä Kirkonselkä on varsin matala ja suojainen lahti. Jäätä lahdella oli noin 8 cm ja päätimme laittaa luistimet jalkaan ja lähteä matkaan, ainakin nyt Kirkonselän ympäri. Päästyämme Pölkynsalmelle, jonka arvioimme olevan reissun heikoin kohta, näytti jäät Laitialanselän jäät sen verran houkuttelevilta, että suuntasimme sinne. Ei salmenkaan jäissä mitään vikaa ollut, vaikka selvästi ne jonakin tuulisena päivänä olivatkin rikki käyneet. Pakkanen oli liimannut jääpalaset paikoilleen vahvaksi kerrokseksi ja parin metrin huonon pätkän jälkeen edessämme aukeni vapaata jäätä silmän kantamattomiin. 

Pölkynsalmen jää

Jatkoimme matkaa hyväkuntoisella jäällä Lahdenpohjaan asti aina välillä jäätä tarkastellen ja paksuus sekä jään laau pysyivät erinomaisina. Kyllä kelpasi nautiskella keskitalven auringosta ja sopivasta pakkasesta.

Lukuunottamatta Pölkynsalmen 5 m pätkää tätä oli tarjolla.

J paluumatkalla. Kyllä päivä on lyhyt.

Hästäk ja kukkanen

Fysioterapia jatkuu. Pohkeessa tuntuu edistymistä, jumi vähenee ja on siirtynyt ylemmäs. Tänään käytiin myös etureisi ensimmäisen kerran läpi ja keväällä krampannut kohta tuntui kuulemma aika möykkyiseltä ja kalvot huonosti liukuvilta. Jonkin verran lihas tuntui pehmenevän käsittelyssä. Hyvä. Käsittelyiden jälkeen laitettiin vielä kinesioteipit, tällä kertaa pohkeen lisäksi etureiteen helpottamaan mahdollisen arpikudoksen avaamiseksi. Reidessä on nyt komea pinkki risuaita, pohkeeseen sama pitkittäinen teippi ja jumin kohdalle kukka nostamaan sidekudoksia. Venytysten lisäksi pitää aloittaa kyljen lihasten hermottaminen kylkilankkua tehden, lankusta nopea takapuolen pudotus ja palautus takaisin suoraksi.

Hästäk

Kukka

Joulukuuta jo

Huh, huh, joulukuu lähestyy jo kovaa vauhtia puoliväliä. Pimein aika (itsellenihän lumeton myöhäissyksy on vuoden karsein jakso) on ohitettu, ja hiihtohommat korkattu kotimaisemissa - kevättä ja valoa kohti vain. Syksy on mennyt melko pimennossa jalkahuolien vuoksi, ongelma ei tuntunut ratkeavan itsekseen eikä selkää hoitamalla, joten vaihdoin kiropraktiikat ja muut selän manipuloinnit uuteen fysioterapeuttiin, joka osasi katsoa ongelmia ilman ennakkoasenteita. Pahin jumi on löytynyt syvältä pohjelihaksesta, missä valtimoverenkierto ja iso hermo kulkevat vierekkäin. Ongelmat ovat mahdollisesti seurausta vasemman nilkan vajaasta liikeradasta, josta on aiheutunut ylimääräistä rasitusta - melkein yhtä todennäköistä lienee, että pohkeen jumi aiheuttaa liikeradan vajausta.. no, ohjelmassa on nyt ensin manipulaatiota ja venytyksiä pohkeelle ja reiden ulkosyrjälle, sillä lihaskalvot ovat jumissa koko matkalta aina pakaraan asti. Kunhan jumit saadaan hävitettyä alkaa ulkosyrjän lihasten voimistaminen. Vasen jalka ei kuulemma kierry normaalisti ulospäin, vaan polvi pääsee putoamaan sisään osittain vajavaisen liikeradan ja osittain lihasheikkouden vuoksi. 

Vähitellen alkaa siis näkyä valoa tunnellin päässä! Pää alkaakin olla hajalla 6 kk jatkuneen vajaakuntoisuuden vuoksi. Fyssarin mukaan kuntoutuminen ei kärsi treenaamisesta, mutta nyt on pysyttävä kohtuudessa ja pyhitettävä lepopäivät. Nyt olenkin käynyt pääasiassa salilla reenaamassa yläkroppaa ja voimaa jalkoihin. Hivenen olen ajanut myös fillarilla, kävellyt sauvalenkkejä ja tosiaan itsenäisyyspäiväviikonloppuna Lahdessa päästiin avaamaan hiihtokausi pohjatuilla laduilla. Väkeä oli kyllä kuin pipoa, vaikka perinteisen hiihtämisestä ei varsinaisesti tule vielä mitään. Vapaata pystyi kyllä lykkimään ihan yllättävänkin hyvin. Saisi tulla lisää lunta, jotta pk-treenin tekeminen olisi oikeasti mielekästä. Kunnon pohjien tekeminen onkin parina edellisenä talvena jäänyt täysin liian monien spinningtuntien ansiosta ja siitäpä tässä nyt satoa korjataan :( Fyssari kysyikin, että treenaanko tällä hetkellä tavoitteellisesti. Vastasin, että joo, mutta tavoitteena on kuntoutua ja rakentaa kunnon pohjat jatkolle. Hinkuhan olisi jo kova suunnitella tulevaa kesäkautta, mutta olkoon nyt sen aikaa, että kroppa on valmis ottamaan haasteita vastaan.