Hyvin nukutun yön ja maukkaan aamiaisen jälkeen palasimme takaisin ylös Verbieriin. Olisimme ottaneet hissin laaksosta, mutta torstaina alagondoli ei jostain syystä pyörinyt. Toinen vaihtoehto olisi ollut bussi, täkäläisissä linjureissa oli myös pyörätelineet takana. Valitsimme kuitenkin pakata kaikki tavarat mukaamme ja pysäköidä reitin numero 4 varteen. Tällä kerta parkkipaikka löytyi suunnitellusta kohdasta puusepänpajan vierestä. Pilvet roikkuivat alhaalla, eikä taivas kirkastunut koko päivänä. Onneksi kuitenkin sadekuurot jäivät lyhytkestoisiksi eikä niiden vuoksi tarvinnut sadetakkia vaivautua kaivamaan.
Kuten edellispäivänkin kierros tämä alkoi pitkällä nousulla asfaltti- ja hiekkateitä pitkin. Lähes kaksi tuntia vietimme ylämäessä päästen muutaman metrin edellistä päivää korkeammalle. Ylhäällä (nousimme kylän oikealta puolelta ylös) löytyi alppinäkymien lisäksi veistospuisto. Ylös reoluun 2200 metriin päästyämmw kääntyi reitti taas korkeuskäyrälle ja ajoimme aikaisemmin ajettua tietä vastakkaiseen suuntaan. Tämä reitti jatkui vielä pidemmälle vasemmalle mistä lasku alkoi. Reitille oli ohjekirjassa annettu kaksi ristiä vaikeusasteeksi ja me tulivat laskuosuudesta, joka oli hauskaa, aoka teknistä kivistä polkua. Aamupäivän lenkin pituus ohjeiden mukaan ajettuna olisi ollut 32 km, mutta sävelsimme hieman lopussa ja ajoimme mielekkäämpiä kävelypolkuja alas kylään. J:n tuttu Emiraateista oli myös saapunut Verbieriin ja tapasimme hänet matkalla autolle. Saatuamme uutta verta remmiin söimme nopean lounaan ja päätimme koittaa onneamme polkujen metsästyksessä laakson toisella reunalla. Verbieristä on kerottu ja kirjoitettu paljpn hyvää maastopyöräilykohteena, mutta me emme tunteneet löytämeemme mitään erikoisesti mainitsemisen arvoista vielä.
Päivän toinen lenkki lähti Brusonin kylästä laakson pohjalta ja suuntasi reilun 1800 metrin korkeuteen ennen kääntymistä alamäken. Lasku suunnoteltiin kävelypolulle, illalla olisi jo varmasti riittävän rauhallista. Niin hikoilimme kirkastuneessa ja sitämyöten lämminneessä säässä kohti korkeuksia. Saimme niskaamme kesäsateen ja näimme alapuolellamme laaksossa sateenkaaren. Aarteen etsimistä jatkettiin kumminkin ylempänä rinteessä, missä pienellä poikkisiirtymällä pääsimme lupaavan näköisen polun alkuun. Polku myös jatkui sellaosena ja saimme todeela hauskan, joskin minulle osottain turhankin vauhdikkaan laskun hyvällä polulla lähes koko matkan takaison autolle. Ylämäkeen vieritetyt hikipisarat olivat vaivan väärti! Palattuamme autolle seurueemme alkoi miettiä tulevien päivien vaihtoehtoja eikäVerbier noussut kovin korkealle listauksessa. Ian oli joka tapauksessa suuntaamassa myöhemmin viikolla Ranskan puolelle Morzineen, joka kuulosti hänen aikaisempien kokemusten perusteella mainiolta pyöräilypaikalta. Morzine on osa Portes du Soleil -hiijtoaluetta ja sijaitsee Genevejärven ja Chamonixin välissä. Kun autokin oli pakattuna niin lähtöpäätöksen tekemiseen ei kulunut paljoa aikaa, vaan Volvon keula käännettiin kohti Ranskaa.
Kävimme matkalla syömässä Chamonixin lähellä ja saimme todistaa kunnon ukonilmaa. Se ei tosin jäänyt siihen, vaan monien mutkien jälkeen saavuttuamme Les Getsiin ja löydettyämme paikan nukkua alkoi semmoinen jyminällä säestetty valoshow, että oksat pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti