keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

4. heinäkuuta @Verbier

Painovoiman vastaista pyöräilyä.

Vihdoinkin suunnitellussa kohteessa. Saavuimme paikan päälle puolen päivän maissa tavoitteena ehtiä vielä pyörän päälle - ensiksi vain piti saada suunnat selviksi minne mennä. Kävimme kysymässä avoinna olevasta pyöräliikkeestä ja viesti tuntui olevan, että missä vain voi pyöräillä, pyöräreiteistä olemassa kartta ja alamäki reitit ovat vaikeita. Huomion arvoista Verbierissä oli liikkeiden (siinä sivussa turisti-info) sulkeutuminen lounasaikaan vaihteleviksi ajoiksi. Infon aukeamista odotellessa kävimme ruokaostoksilla ja ihastelimme vuoria. Kylillä oli varsin hiljaista, paljon tietöitä, rakennustöitä ja muuta tohinaa tulevaa elokuun ryysistä ja talvikautta valmistellessa. Ystävällistä ja englanninkielistä palvelua oli hieman hankala saada.

Turisti-info oli odottamisen arvoinen (avasi lounaan jälkeen kello 13.30). Sieltä löytyi ilmaiseksi vihko, jossa kuvattiin koko laakson alueen pyöräreitejä ja 2 frangilla kartta. Niiden ohjeiden kanssa läksittiin ensimmäiselle reitille, numero 5. Alku aina hankalaa: parkkipaikan löytämimen oli vaikeaa johtuen osittain myöhemmin heinäkuusa järjestettävästä festivaalista, sillä isoimmat parkkialueet kylän keskustassa oli varattu isoille teltoille. Hissin ala-asemalta kylän vasemmalta laidalta löytyi parkkipaikka, vaatteiden vaihto lennosta ja pyörän selkään. Kylältä lähdimme noin 1600 metrin korkeudesta, reitillä saavuttaisimme reilut 2200 m. Metrit ylös 2170 asti tuliva lähes yhtäjaksoisena nousuna alkuun asfaltilla sitten hiekkatienä. Ylhäällä satulassa reitti kääntyi viistorinteeseen kohti kylän oikeanpuoleista reunaa. Tämäkään pätkä ei ollut teknisesti vaativaa, mutta silti kuitenkin viihdyttävää pyöräilyä. Tietä varten oli jopa kaivettu tunneli. Lähes tasamaalla ajo tuntui luvattoman kevyeltä noustujen metrien jälkeen. Saavutettuamme kohdan, josta reitti seuraisi tietä alas takaisin kylään päätimme sen sijaan valita dh-radan ja testata mitä vaikeaksi rankatut reittiluokitukset tarkoittavat. Laskimme sinistä reittiä, jonka pitäisi soveltua vasta-alkajille, mutta eipä se tosiaankaan erityisen helpolta tuntunut. Mutta ihan mukava lopetus kuitenkin. Muille reiteille ei kyllä minun ajotaidoilla olisi asiaa. Päivä oli vaihtelevan pilvinen, laskun aikana saimme niskaamme sadekuuron mutta muuten säästyimme kastumiselta.

Illan pääle oli vielä ohjelmassa majoituspaikan etsintä, alhaalla laaksossa piti löytyä useampikin leirintäalue, mutta kaikki kolme muistuttivat ennemmin trailerpark-tyylisiä asuntoalueita eikä leirintäpaikkoja, jonne maksavat asiakkaat toivotettaisiin tervetulleiksi. Niinpä etsimme hotellihuoneen yöksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti