Kätevä emäntä vol. shortsit ja vadelmapiirakkaa

Kesän kunniaksi menossa on jo toinen lepoviikko, työmatkoja rasittavampaa ei ole juuri tullut harrastettua. Johonkin se yli jäävä aika on käytettävä, ei futistakaan ihan koko aikaa tule töllöstä. Viimein sain kopioitua aikaa sitten Shelbyltä hankitut housukaavat ja testata. Haaveissa on ollut jo pidempään aloittaa vaatteiden ompelu itselle ja shortsit näin kesää vasten tuntuivat sopivalta haasteelta. Kangaskaupasta edullista violettia puuvillakangasta metrin verran ja projekti käyntiin. Ei mikään erikoisen monimutkainen tavoite ja hyvää vauhtia housut edistyivätkin. Kunnes tuli aika kokeilla ensimmäisen kerran. Ei istunut ihan niin kuin olin ajatellut. Siinä sitten pähkäillessä, että miten tämä nyt näin kummalliselta voi näyttää tajusin, että olin ommellut takakappaleet nurinkurin, yläosa lahkeeksi ja päinvastoin. Puuh. No, eipä siinä, kun purkamaan ja tekemään uudestaan - sai kyllä odottaa seuraavaan iltaan. Mutta niin vain shortsit toisen yrittämän jälkeen sopii paljon paremmin, lahkeiden kääntö odottaa vielä. 

Huomenna alkaa kesäloma, minkä kunniaksi pakasteen tyhjentäminen vadelmista jatkuu. Töihin perjantaikahville vadelmapiirakkaa, resepti kotikokki.netistä nimimerkiltä Päärynä. Siinä sivussa pyöräytin vielä kinkku-pekoni-ananas pizzaa huomiselle matkalle ja yhteen lounaslaatikkoonkin, pohjassa reilusti ruisjauhoja. 

Valio-Jukola Vantaalla

Jukolan viesti on jo muodostunut mielekkääksi perinteeksi viikkoa ennen juhannusta, tänä kesänä minullekin jo 6. kerta Jukolan viestin tunnelmissa. Ensikerran metsään näissä merkeissä suuntasin Lapualla 2007. Tuolloin olin Venlojen viestin ankkuri kuten myös Tampereella 2008 ja Mikkelissä 2009. Kytäjällä (Hyvinkäällä) 2010 Sisar Sulavaiset aka Team Snowflakes osallistui Jukolan viestiin ensimmäisen kerran naisjoukkueella ja jatkoin ankkurin roolissa. Kytäjällä vierailin myös päivällä tuttujen joukkuueesa Venlojen 2. osuudella. Siitä kerrasta lähtien olenkin päässyt viesteissä maastoon kahteen otteeseen, Salpa-Jukolassa Vironlahdella kesäkuussa 2011 Venlojen 3. osuus ja Jukolan ankkuri. Tänäkin kesänä Snowflakesien tavoitteena oli joukkue kumpaankin viestiin ja ilmoittautumisen aikoihin listoilla oli jopa varanaisia, mutta kuten aikaisemminkin yhtä sun toista ehtii sattua ja tapahtua eikä sitten kaikesta huolimatta Jukolan viestiin enää viimeisellä viikolla ollut 7. sisarta juoksemaan. Niinpä lupauduin juoksemaan taas kaksi osuutta - tällä kertaa tosin molemmat samassa viestissä. Kaiken hyvän lisäksi näistä ensimmäinen osuus, viestin 2., oli pimeässä. Mikäs siinä, tällä kertaa vain rastiharjoittelu oli varsin vajavaista, kerran kiintorasteilla.. Siinä on kyllä yksi asia, mitä kaipaan Suomesta - iltarastit. Ei täällä Ruotsissa ole vastaavaa tapaa harrastaa kuntoilua, ainoa tapa on osallistua suunnistusseurojen harjoituksiin, mutta se ei mielestäni ole mielekästä suuren tasoeron vuoksi. No, siis ei siinä yöllä haaluilussa tarpeeksi, vaan aamulla oli vielä yhteislähdössä 6. osuuden kartta odottamassa. 

Leirintäalue lauantaita vasten yöllä

 Lensin Suomeen jo hyvissä ajoin perjantaina saapuakseni kisakeskukseen puolen yön maissa vasten lauantaita. Paikalla oli jo yllättävän paljon telttoja, pääasiassa joukkueita ulkomailta. Majoitteena viikonlopun ajan olisi uskollinen Nallo, kuten Jukolan henkeen kuuluu. Aamulla suunnitelmissa oli nukkua pitkään ja ladata akkuja intensiiviseen Jukolan yöhön, mutta avoimella kentällä telttaillessa ei aurinko antanut rauhaa vaan pian seitsemän jälkeen aamulla teltassa oli liian kuuma, jotta nukkumisesta olisi tullut yhtään mitään. 

Hetki ennen Venlojen starttia

Vähitellen kisakeskuksen elämä alkoi viritä ja joukkueita virtasi paikalle. Myös meidän naiset saapuivat vähitellen ja olipa mukava tavata taas tuttuja! Pitkän aamupäivän aikana tuli kyllä nukahdettua useammat lyhyet päiväunet, mutta päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, +28 astetta näytti kisakeskuksen lämpömittari Venlojen viestin startissa kello 14. Hikisen iltapäiväpuhteen likat siis saivat. Tuntui kummalliselta olla menemättä Venloihin vaan kannustaa vain muut tiimin neidot metsään.

Avauksen juoksijoita portilla 

Illalla sain vielä parin tunnin unet nukuttua ennen Jukolan starttia, joka pamahti 22.30. Jos olin ehtinyt jännittää omaa osuuttani koko edeltävän viikon, niin metsään sännännyt valomato sai viimeisetkin perhoset vatsassa lehahtamaan varsin rauhattomaan lentoon. Startin jälkeen olisi omaan lähtöön n. 2,5 h, jolloin Suvi toisi kartan vaihtopuomille. Suunnistuskamppeet niskaan, valo päähän, nastarit jalkaan ja portille. Taivas oli pilvistynyt illan aikana ja se tietysti vaikutti hämärtävästi. Mielelläni olisin ottanut valoisamman metsän, mutta eipä auttaneet pyynnöt tällä kertaa. Suvi tuli suunnitelmien mukaan ja antoi kartan yli puomin. Alkuun kaikilla osuuksilla oli yhteinen pitkä viitoitus n. 1,5 km ennen metsään pääsyä. 2. osuus oli kokonaisuudessaan 12,7 km. Oli kuitenkin yllättävää päästä niin kaupunkimaisesta ympäristöstä sellaiseen metsään noinkin nopeasti. Viitoituksen jälkeen alkoi ensimmäisen rastin metsästys. Maastossa oli paljon pienipiirteistä kalliosaaristoa soiden ympäröiminä. Vanhastaan jo tiedän, että tuollaisessa maastossa suunnistaminen vaatii keskittymistä ja tarkkaa kartalla pysymistä. Jostakin syystä tietoisuudesta huolimatta en keskittynyt tekemiseen vaan juoksin letkan perässä ja niinpä ensimmäinen pummi tuli suoritettua ensimmäiselle rastille. Prkl. Ensimmäisestä mokasta huolimatta keskittyminen ei juurikaan parantunut ja yksi jos toinen koukku tuli tehtyä, vaikka sinällään pimeä ei tuntunut niin vaikealta, jos vain olisi kiinnittänyt huomiota, mennyt omaa tahtia ja omaa suunnistusta. Surkeimmat suoritteet tulivat tietysti pitkälle rastivälille, onneksi maasto oli jokseenkin anteeksiantavaa ja selviä maamerkkejä oli aika tiuhaan ja haahuiluista huolimatta kartasta sai kiinni aika nopeasti ja toinen ihan viimeisimmille rasteille, missä hain rastia väärästä rinteestä. Väärän rinteen etsintöjen ansiosta vauhti rastivälillä oli 1 h/km, huh huh. Masennus oli melkoinen kun kelloa vilkaistessa tuntilukema alkoi kolmosella - miten kauan mulla oli oikein menny??? Masennusta jatkui vaihdon jälkeen teltoille asti, missä tajusin, että kello oli 3.37, joten ei se nyt NIIN huonosti menny vaikka huonosti menikin. Ainakin puolta tuntia parempaan suoritukseen oli mahdollisuudet muutamalla pienellä pummilla. Nyt osuusaika oli 2.46 ja takkiin tuli 98 sijaa - aikaisemmilla kerroilla olen aina onnistunut nostamaan joukkueen sijoitusta. Ei kun kuivat vaatteet päälle, pastaa yöpalaksi ja maate tällä kertaa viileään telttaan.

Aamulla kello soitti kahdeksalta, yhteislähtö ankkureille kello 9 ja meille muiden osuuksien juoksijoille varttia myöhemmin. Radat ja maasto oli tehnyt tepposia kärkijoukkueillekin yön aikana ja erot kärjessä olivat suuria. World of Orienteering on kerännyt muutaman GPS-jäljen muiden haahuiluista tänne. Kuivat vaatteet tuntuivat mukavilta, mutta nastarit eivät vielä aamulla näyttäneet mitenkään houkkuttelevilta. Eräs jos toinen suo oli tullut yöllä ylitettyä. Helpottavaa oli tietysti tietää, ettei menisi kauaa startin jälkeen että kengät kastuisivat kuitenkin taas, joten turpeiset ja mutaiset kengät jalkaan, varusteet mukaan ja jonottamaan portille yhteislähtöön. Ennätyspaljon joukkueita olisi yhteislähdössä, yli tuhat ankkuria (!) mikä on paljon, kun joukkueita oli kuitenkin "vain" reilu 1600. Suhinaa riitti vielä 2-6. osuuksienkin yhteislähdössä ja yöjuoksusta johtuen otin viitoituksen varsin rauhassa. Nyt olin myös päättänyt suunnistaa ihan itse ja olla toistamatta yön suhailuja. Muutama koukku tuli tehtyä, mutta ei mitään isoja. Jalatkin tuntuivat varsin hyvävoimaisilta ja suunnistaminen oli taas kivaa. Rasti toisensa jälkeen löytyi helpohkosti ja jopa kaksi pidempää rastiväliä meni mukavasti. Ihan viimeiset jyrkät mäet piti kävellä, reilu 20 km suunnistusrataa alkoi painaa tossuissa ja alkanut sade teki maastosta todella liukkaan. Ilman suurempia vaikeuksia rata loppuun ja maalileima. Olo oli tyytyväinen, suunnistus ja juoksu sujuivat hyvin. Mikäli mitään erikoisempaa ei satu matkalla, ensi vuonna juostaan sisarsarjalla Jämsässä.

Jukolan startti: -7

Viikon päästä lauantaina klo 22.30 pamahtaa Jukolan viestin startti, pari tuntia siitä ja alkaa olla meikäläisen aika läksiä metsään 2. osuudelle. Tänään oli tarkoituksena käydä juoksemassa pidempi lenkki, fiilistellä miltä kroppa tuntuis. Oletusarvona oli tietenkin vahva fiilis kahden lähes täyden lepopäivän jälkeen, mutta tahmeaa oli meno, ainakin se tuntui varsin raskaalta etenkin ensimmäiset kilometrit. Kyllä se tossu sitten liikkui ihan kohtuudella tuntemuksista huolimatta, mutta taitaa olla paikallaan ottaa aika rauhallisesti tuleva viikko, koittaa oikeasti kerätä voimia yön pimeille hetkille. Tosin vähäisen (=olemattoman) suunnistusharjoittelun vuoksi vauhtia ei kyllä metsässä voi pitää.. parempi varmasti rastille kuin päättömästi sinne tänne.

Ja muuten, Dulché de Leché on HERKULLISTA. Jälkkärinä tänään vaniljajäätelöä, vadelmia ja reilusti kyseistä karamellitahnaa.. slurps.

Sadeillan laiskottelua

Jos olis lähteny ajoissa töistä, ois ehtiny lenkille ennen sadetta. Ei tällä kertaa. Siispä perjantai-illan ratoksi uuden kameran (Nikon Coolpix P310) testailua, sormikkaiden kudontaa ja ruoka-ainetesti. Ensivaikutelma kamerasta on mainio, paljon pystyy säätämään manuaalisesti, joten vähitellen pääsen minäkin vähän automaattiasetuksia pidemmälle tapahtumia ikuistaessa. Pääsiäisenä aloitettu sormikasprojekti lähestyy loppuaan, ei ois enää kuin keski- ja etusormi sekä peukaloa vaille. Keittiössä pulputtaa Dulché de Leché, purkissa keitettyä maitotiivistettä. Aivan uusi tuttavuus, ensimmäisen kerran kuulin koko tiivistetystä maidosta nykyiseltä pomolta, joka oli käyttänyt sitä kahvimaitona Singaporessa. Nyt törmäsin tuotteeseen piirakkareseptin yhteydessä, kuulemma karamellinen soosi käy yhteen sun toiseen sovellukseen, joten päätin testata (en minä mikään makean perso ole, kuinka niin).

Niin, ja vähän jalkapalloa - Euro2012 alkoi tänään. Jätin töissä vedonlyöntilapun (suuret summat, 20 kr/lappu), saapa nähdä miten fiilispohjalta onnistuu veikkaus. Loppuottelussa ovat vastakkain Saksa ja Espanja, ensin mainittu vie mestaruuden :D

Kansallispäivän huvit

Keskiviikon vapaapäivä käytettiin hyväksi MTB-lenkillä Hökensåsin takuukuivilla poluilla. Yhteislenkille tuli mukavasti osallistujia, 10 polkupyöräilijää suuntasi jo tutulle 45 km lenkille. Hiekka- ja metsäteitä sekä nopeita kangaspolkuja höystettynä juurilla ja korkeuserometreillä. Oikein kivaa kuten tavallisesti, pyörä vaan kulkee hyvin myös ylämäkiin. Ehkä sitte ens kerralla Enskan kanssa, tänään oli Epiksen vuoro ulkoilla. Tulispahan tasoitusta muiden vauhtiin nähden ainakin niihin ylämäkiin.

Viikko 22

Viikon vaihtuessa uuteen meni kesäiset kelitkin. Hyytävän kylmiä aamuja, sadekuuroja ja tuulista. Niistä oli viikon säät ja sitä myöten lenkkikelit tehty. Selkeä kesän merkki oli kuitenkin viimeinen kouluviikko perusopiskelijoille, meillä jatko-opiskelijoilla on tosin vielä pari viikkoa kursseja jäljellä. Sitten pitäisi ehtiä tehdä vähän keskittyneemmin töitä pari viikkoa ennen kuin on aika lomailla 4 viikkoa. J:n lennot varmistuivat, 29. kuluvaa kuuta alkaa mullakin loma. Sitä ennen on kuitenkin edessä Jukolan viesti ja juhannus, jonka vietosta en vielä oikein tiedä, tekiskö töitä vai keksiskö jonku sopivan haasteen pidemmälle viikonlopulle. Ehkä ensimmäinen, kun lomasuunnitelmat on kuitenkin aika aktiiviset ja kroppaa on tullut kevään aikana kiusattua ihan kohtuudella, että lepohommatkaan ei taitas olla ihan tolkuton ajatus..

Kulunut viikko alkoi ihan oikealla lepopäivällä. Viime viikon lopulla yritin muistuttaa itselleni, että juostakin pitäis. No tiistaina oli sitten hölkkälenkin vuoro. Eihän siitä mitään tullut. Tuskaisen jäykkää, hidasta ja vastahankaista oli meno. Vasemman jalan oireetkin ovat palanneet. Jossakin siis kanittaa joku, liekö lihas vai hermo vai mikä, mutta menee ja tulee. Oli siis kohtuullisen masentavat reilut 8 km. Yritin antaa itselle anteeksi, kaipa sunnuntainen vielä painoi kintuissa vaikka pyörän päällä sitä ei edes huomannut. Ehkä vähäinen energioiden lataus lenkin aikana hidasti palautumista. Jatkossa siis pitäis testata syödä, vaikka ei ois niin nälkäkään, sykemittarin mukaan päivän aikana kului kuitenkin se reilu 4500 kcal.

Keskiviikkoiseen tapaan ajettiin intervalleja spinningissä, taas lyhyitä. On kyllä työläs tunti, mutta ah, silti niin palkitseva. Koko alkulämmittelyn ajan jalat ihan tahmassa ja sykkeiden nostaminen vaikeaa. Vielä toinen ensimmäisistä 2 min pitkistä intervalleista oli ihan kamala, 85 % maksimista tuntui ihan järkyttävältä. Kummasti kuitenkin sen kärsimyksen jälkeen lähti rullaamaan ja loput intervallit meni ihan ok ja jalat tuntuivat tunnin jälkeen paremmilta kuin ennen. Torstaina annoin taas aikaa jaloille ja sydämelle palautua, matalilla sykkeillä ja jalkoja säästellen meloen rennosti kaupungin rantaviivaa seuraillen, melontatekniikkaa fiilistellen. Kieltämättä kiusaus saada oikean kokoiset mela ja kajakki kiehtoo, mutta taitaa olla ajankohtaista vasta ens kesänä. Tälle keväälle on näitä varustehankintoja tullut jo ihan riittävästi.

Perjantaina päätin ulkoiluttaa sekä autoa että itseäni Hallbyn majalla, sikäläinen kymppi ("milen") on kohtuullisen vaativa mutta hauska lenkkipolku. Fiilis oli hyvä, joten ajattelin pressata vähän ja testata mitä vauhtia pystyy mukavasti pitämään yllä antamatta itselleni lupaa kävellä ylämäkiä. Keli oli kurja, kylmää ja sateista, mutta juoksu kulki ok, paremminkin kuin vain ok. Eihän se nyt kymppi tuntiin oo mitään, ku vertaa muihin, mutta mulle se on erittäin hyvävauhtinen lenkki ja tiistain tahmea meno oli onneksi tilapäinen häiriö. Illan päälle auttelin vielä IF Hallbyn miehiä Cykelrallarnin järjestelyissä. 

Lauantaille oli suunniteltu MTB-ajelua poluilla, jotta poisjäänti Cykelrallarnilta tuntuisi oikeutetulta. Uusi hittaut.nu-kartta reppuun ja vanhoja ja uusia polkuja pitkin kohti Hallbytä. Pyöränä tällä kertaa Enska, onhan se vähän raskas hinata ylämäkeen, mutta sitä iloa kun on juurta ja kiveä polulla poikittain, pelkkää riemua. Lenkistä tuli pitkä ja paljon mahtui mukavaa polua matkalle. Karttateline pitäisi taas jaksaa köyttää kiinni fillariin, kyllä se uusien polkujen kartoittaminen parhaiten sen kanssa onnistuu. Sunnuntaille on enää jäljellä kevyempi päivä, spinninkiä pitäisi käydä ajamassa tunnin verran keskustassa. Toivottavasti tunnille tulee hieman enemmän kuin vain kourallinen ajajia. Tulevalla viikolla on Ruotsin kansallispäivä keskiviikkona, mikä tarkoittaa vapaata töistä ja MTB-lenkkiä Hökensåsissa. Kylmä keli näyttää jatkuvan, mutta onneksi on ainakin vielä säätiedotteissa kuivaa luvassa.