Aitoja arabialaisia korvapuusteja

Aitoja arabialaisia korvapuusteja Kaisun leipomosta

Toinen viikko Arabiemiraateissa pyörähti käyntiin ja oli viimein aika lunastaa ukolle suomani lupaus korvapuusteista, kun se niitä tilasi jo jonkin aikaa ennen minun tänne tuloa. Ja eipä se mitään, mukavaa puuhaahan tuo leipominen on. Kuten kaikki ruoanvalmistus alkaa kauppareissusta, harvemmin sitä varsinkaan yksikseen asuvan miehen kaapeista löytyy jauhot ja hiivat, kardemummat ja kanelit. Ja vaikka varsinkin suuremmat ruokakaupat ovat valikoimiltaan melkolailla verrattavissa pohjoismaalaisiin sukulaisiinsa, on silti pieniä eroavaisuuksiakin. Kuten esimerkiksi maustehylly. Valmiiksi pakattujen mausteiden ja maustesekoitusten määrä on varsin suuri ja lisää tuotteita löytyy hedelmä- ja vihannesosastolta, missä kaiken maailman mausteita ja sen sellaisia myydään kilohintaan avoimista säkeistä. Kuivahiiva ja vehnäjauhot löytyivät helposti (ruisleipää täällä ei ehkä kannata yrittää rueta leipomaan), kanelia ei ollut valmiiksi pakattuna, mutta löytyi "tuoretorilta". Kardemumma aiheuttikin sitten vähän enemmän päänvaivaa ja useamman kauppareissun!

Useammastakin kaupasta ehdin etsiskellä rouhittua kardemummaa sekä maustehyllyltä että leivontatarvikkeiden seasta ilman tulosta. Maustehyllystä ja tuoretorilta löytyi kuitenkin kokonaisia siemenkotia, joten niin se oli vain uskottava, että niistä vihreistä toista senttiä pitkistä pötkylöistä löytyisi pullataikinaan erottamattomasti kuuluva tuoksu ja maku. Vielä kaksi kauppareissua aiheutti morttelin puute eikä sitäkään ensimmäisestä kaupasta kunnollista löytynyt - mutta nyt on aseistus keittiössä kohdallaan, kun on iso kivinen mortteli ja marmorikaulin, pysyypähän jöö talossa. 

Kardemumman siemenkotia, pari avattuna

Niin sitten vain hiivat lämpimään maitoon, sokeria, suolaa, kardemummaa ja muna, vehnäjauhot ja rasva. Olenpas päässyt pohjolassa tottumaan hyvälle kun iskältä ja äiskältä saatu yleiskone on viimeaikoina taikinat puolestani vaivannut. Kivitaso osoittautui oivalliseksi kaulinta-alustaksi, ei ollut pelkoa kiinnitarttumisesta. Pitää pistää mieleen sitten seuraavaa keittiötä tehdessä. Väliin voit, sokerit sekä kanelit ja taikina rullalle. Tulipas niistä kauniita, vaikka itse kehunkin! Ryökäleet tosin nousivat kunnolla vasta uunissa, joten paistettaessa suurin osa repesi keskeltä päällilmmäisestä kerroksesta, mutta maukkaita olivat silti ja hyvää tahtia pelliltä katosivat.

Puolivalmiita, sieviä kuin siat pienenä!