lauantai 8. lokakuuta 2011

Viikko ensimmäisen "ultran" jälkeen

Kuten olettaa saattaa, oli ensimmäinen päivä kisan jälkeen kokonaisvaltaisen jäykkä, mutta jumi ei ollut kuitenkaan niin paha, kuin olin odottanut. Tietysti reisiin ja lonkankoukistajiin (sekä pikkuvarpaaseen) sattui, mutta silti olo oli hyvä. Hengittäminen oli jostakin syystä muuttunut myös hieman työlääksi, johtuneeko rintakehän jumista, täytyy koittaa venytellä sekä rankaa että lihaksia rintakehän ympärillä - ärsyttävää olla lähes kokoajan tietoinen, että hengittää. 

Maanantaina ei olo ollut sen kummoisempi, hieman tuntui töissä portaita kulkiessa polvissa (oma toimisto on ihan mukava, mutta se tarkoitti 3. kerrokseen muuttoa ja yhtä lisäkerrosta portaita labran ja konttorin välissä). Olin suunnitellut kevyttä päivää, illalle hieman kiipeilyhommia, mutta varttia vaille neljän soi puhelin, soittivat Friskikseltä, että voisinko tulla tuuraamaan kello 18. Siinä hetken tunnusteltua tulin siihen tulokseen, että enköhän yhden tunnin pysty spinnaamaan ja niinpä vain ajohommiin, vaikka vielä päivällä olin tuskaillut kuinka juuri reisillä jarruttaminen esimerkiksi istuutuessa tuntuu jaloissa. Pyörällä kotiin, kamppeiden keruu, pyörällä takas keskustaan, tunti spinninkiä, pyörällä kiipeilyseinälle, vajaa pari tuntia pehmoista kiipeilyä ja pyörällä kotiin. Toisena päivänä reilun viidenkympin juoksun jälkeen. Eikä siinä mitään, olo oli hyvä myös seuraavana aamuna. 

Loppuviikoksikin oli tiedossa spinninkiä eikä niin paljoa lepoa, kun viikottaiset tunnit on tiistaina lounaalla ja keskiviikkona puls illalla, perjantaille oli vielä joka 5. viikko sattuva tunti. Tavallinen tunti on siitä suotuisa, että sen voi ajaa vähän rennomminkin, mutta puls-tunnilla kaikki näkevät minunkin sykkeen eikä silloin auta rullailla 75 %HRmax jos piiskaa kuntoilijoita 85 %:iin. Keskiviikkona tuntuikin kiitettävän työläältä, eikä syke oikein noussut 85 % yläpuolelle.. Ehkä tiistai-illan sählyllä oli myös tekemistä asian kanssa - palautumisen oli laiminlyönyt aika kirkkaasti ja torstaille olin vielä varannut kuntosaliohjauksen toiveissa saada vinkkejä tätä juoksuintoilua tukeva kuntosaliohjelma. Harmiksi se meni vähän kuuseen sillä, että vaikka olin toivonut vaativimman tason ohjausta, oli respasta mulle varattu kumminkin tulevan kuntosaliohjaajan lisensiointitunti, joten torstaista tuli lähestulkoon lepopäivä kevyellä pyöräilyllä ja niitä kahdeksaa liikettä testaten. Onneksi kuitenkin lisenssoija Helle on ammattilainen juuri kuntosalitreenissä ja hän kannusti testaamaan TMI (träna med instruktör) tuntia (intensiivinen tunti salilla, 3 kuntoilijaa/ohjaaja) tai vaihtoehtoisesti varaamaan uuden ohjauksen, ne kun kuuluvat meidän salilla kuntosalimaksuun. Jospa nyt alkuun harjoittelisin vähän tekniikkaa kahvakuulien kanssa ja sitten ottaisin uuden ohjauksen, TMI menee testiin jo tulevalla viikolla.

Viikonloppu onkin pyhitetty levolle ja kotoilulle eli vähän ois ompeluprojekteja, ruuanlaittoa, siivousta ynnä muuta mukavaa, jolle muutoin harvemmin löydän aikaa, tiedossa. Jos saisi viimein verhot ja -tangot sekä valaisimia hankittua sekä korjattua vähän vaatteita. Laukkuprojektikin houkuttelee, sitä varten olenkin jo keräillyt vähän materiaaleja, siitä sitten lisää jatkossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti