Aurinkoista pääsiäistä

Kevät on ehtinyt pitkälle tänä pääsiäisenä, olkoonkin, että vappuun on enää kaksi viikkoa. Oulussakin jo liki kaikki lumi on sulanut ja joessa virtaa vesi vapaana. Tulin käymään pitkinä pyhinä Oulussa, kun J lähti melontaparinsa Heikin kanssa valloittamaan Võhandun täyttä matkaa C2 luokassa. Itse olen ollut huoltajana matkassa kahdella edellisellä reissulla, eikä se homma jotenkin tällä kertaa huvittanut - kuin en myöskään saanut itseäni innostettua osallistumaan kyseiseen tapahtumaan. Kummaa, että jalkamurheet sabotoivat muutkin hommat, oishan tuota aika hyvin pystynyt melontaa treenaamaan. Tosin kauden ensimmäiseen seikkailukisaan ei ole enää kuin viikko, kun Snoukkareiden kanssa osallistutaan monen joukkueen voimin X-Dreamiin Tartossa! 

Pääsiäisenä tarkoituksena oli tuoda sukset pohjoiseen kesäteloille ja käydä hiihtämässäkin Iso-Syötteellä. Ajelin etelästä torstaina illalla, oli kyllä menoliikennettä vaikka aika myöhään olinkin liikkeellä. Viikonlopun teemana oli treenihommat ja lomailu, perjantaina ensin päivällä salilla kyykkyjä ja leuanvetoja höystettynä vähän jalkaprässillä. Jatkoimme vanhempien kanssa iltapäivällä Syötteelle missä innostuin kaivamaan tellut suksipussista ja hiihtelemään kakstahtista alamäkeen. Olipa vain tosi viksu idea, kun ensin oli ottanut enimmät tehot salilla ja sitten hiihtelee keväistä loskaa pari tuntia. Huh, että tuntu kintuissa. Illan päätteeksi oli huima havaita taas konkreettisia merkkejä kesän lähestymisestä, vielä kahdeksan aikaan illalla aurinko paistoi todella korkealla!

Lauantaina päätettiin palata kaupunkiin kunhan ensin käytiin Ahmatuvan lenkki suksilla. Alkuun luisto oli mitä mainioin, mutta erityisesti suopätkillä vesi virtasi jo valtoimenaan. Paluumatkalla auringonpaiste oli jo sulattanut ladun pinnan melko pehmeäksi ja lumen kosteus alkoi hidastaa suksen liukua. Mutta mikäpä siinä silti auringosta nautiskellessa. 

Sunnuntaina päätin käydä salilla, vaikka keli olisi houkutellut ennemmin lenkille. Fillaria kun ei ollut matkassa, enkä juoksulenkille kintun tähden halunnut, niin tyydyin lainaamaan äitin hybridiä kuskaamaan minut salille, missä tein rinnallevetoja ja takareisille GHR-penkissä treeniä. Se on kyllä harmi, ettei omalta salilta tuota penkkiä löydy. Meikäläisen takapuoli tarttis, onneksi löysin hyviä "köyhän miehen (naisen)" ratkaisuvaihtoehtoja toteutettavaksi kotikentällä. 

Huomenna on edessä kotimatka ja lepopäivä, viimeistelytreenit tiistaina rasteilla ja keskiviikkona CrossFitissa, sitten pitäis olla tikissä  lauantaina!

Iltarastikausi käyntiin

Kesälajit painaa päälle, eilen illalla avasin oman iltarastikauteni. Varsin vastahankainen olo oli lähteä tuon typerän kintun vuoksi, mutta kaivelin suunnistushousut, -sukat, kompassin ja nastarit naftaliinista ja lähdin J:n kanssa Tapanilaan. Emit-kilpailukortti simahti syksyllä X-kaadossa eikä sitä mistään edes lähtöhötäkässä löytynyt, niin ajanotto jäi tällä kertaa oman kellon varaan. Ensifiilis oli, että käyn kävelemässä C-radan läpi ja sillä hyvä. Mentiin kävelyhölkkää majalle, eikä jalka tuntunut aivan toivottomalta ylämäessä. Toki soleus edelleen pumppaa ylämäessä, mutta takareisi ja pakara tuntuivat olevan ihan ok. Paikanpäällä totesin, etten halua maksaa lyhyestä ja vähärastisesta C-radasta, samalla vaivalla kävelee B-radankin läpi. Näin keväällä radat ovat suunnistuksellisesti helppoja tuo Tapanilan seutu on täynnä polkuja ja uria, joten edessä oli pääasiassa helppoa etenemistä. Lähdin rauhassa radalle ja jalka tuntui lämpimänä ihan kivalta verrattuna edellisen puolen vuoden aikana koettuihin hammasten kiristyksiin. Hölkkäilin ja kävelin fiiliksen mukaan, opettelin taas kartan kanssa kulkemista. Rastit löytyivät helposti, muutaman reitinvalinnan tein ihan vain siksi, että niistä tuli suunnistuksellisesti haastavampia verrattuna siihen, että olisi ottanut itsestäänselvän luukutusreitin. Tulosten mukaan sijoitus 42./80! Ihan jees siis. Kyllä tästä supasta vielä noustaan..

Melontakauden avaus

Äijäthän tuota ovat meloneet oikeastaan läpi talven kelissä kuin kelissä kunhan vain sulaa vettä on jostakin löytynyt, mutta omalla kohdalla muutama kuukausi on jäänyt väliin. Lauantaina kuitenkin suostuin mukaan aloittamaan kautta omalta kohdalta. Suuntana tuttu Teuronjoki välillä Hämeenkoski-Mommilanjärvi, matkaa noin 35 km. Tulvavesi oli jo ehtinyt pitkälle kohti merta, sillä veden pinta oli jo melko alhaalla ja kivet alkoivat varsinkin alkuosalla olla haittona. Lisäksi matalalla vedellä melottaessa mutkaisen joen pohjan virtaukset vaikeuttavat kanootin kääntämistä mutkiin. Päivä oli aurinkoinen, mutta melko tuulinen ja vastatuulipätkillä meinasi ärsyttää, vaikka jokimelontaa harrastimmekin.

Tulipaha huomattua ettei talven punttitreenit aivan ole menneet hukkaan, vaan oli ihan hyvä fiilis vetää koko matkan, eikä esimerkiksi olkapäiden väsyminen tuntunut missään vaiheessa. Yläselkä oli kaiken kovimmilla ja siellä onkin ollut vähän jumia liki 5 tuntia kestäneen melonnan ansiosta. Reissun päälle grillattin makkarat :)

Mikä eläin jättää tuollaset jäljet? Mommilanjärven hirviö (pojat päätti rantautua sitten portaiden kautta)