Rungossa tuntuu, että on tullut ulkoiltua viime aikoina - hyvä niin, fiilis nimittäin hoitaa hajoamassa olevaa kaalia.
Tuulonen Adventure kisattiin Lammilla ja kisa on varmaan meille sijainniltaan yksi lähimpänä sijainneista - vain 40 km siirtymä. Kisaformaatti aika perusmultisporttia, mukaan lähti juoksutossut, pyörä ja kanootti. Ennakkotiedoissa oli maininta, että kilpasarjan matka olisi noin 50-60 km, ja sinällään se jälkikäteen tarkasteltuna piti myös hyvin paikkansa, 58 km oli GPS:n mukaan lopputulema sisältäen pyörällä muutaman vähän pidemmän reitinvalinnan. Tuulonen Adventure 13.07.2013 09:57
Kisapaikalla oli melko paljon väkeä ja oli ilo nähdä paljon joukkueita, jotka eivät ehkä normaalisti kierrä seikkailukisoja - kyseessä on aika matalan osallistumiskynnyksen tapahtuma, mikä sinällään on oikein tervetullutta. Fillareita näkyi mummopyöristä hipohiilarimaastureihin. Kisa vedettiin kahdella A3-kokoisella 1:20 000 kartalla + yhden källin järjestäjät olivat tehneet rastien 10, 11 ja 12 (juosten) kohdalla antamalla tarkemman 1:10 000 käyräkartan palan, joka oli käännetty ylösalaisin. Alkuun meilläkin oli hankala hahmottaa miten rastit sopisivat isolle kartalle, mutta sitten arvoitus ratkesi..
Startin jälkeen oli lyhyt prologi, ensin kisakeskuksena toiminut uudenkarhea urheilutalo laukkaa ympäri ja ohjeita lukemaan taululta. Muistisuunnistuksena 5 rastia kisakeskuksen alueelta ja kirjaimista sana. Näissä tahtoo kyllä iskeä vähän ahdistus, omaan muistiin ei tahdo luottaa. No, joukossa on voimaa ja osin peesillä katsellen mistä muut rastit löytävät saimme suunnistuksen ja sanan ratkaistua varsin nopeasti ja pyörillä matkaan. Pyörillä noudettiin rasteja metsäteiden päistä pistoina, reittiä piirtäessä oli käynyt mielessä, että rasteilta saattaisi lähteä polku/muu karttaan merkkaamaton reitti kohti seuraavaa rastia, mutta kyllä siellä oli vain hämäläistä puskaa tarjolla, joten ees-taas sai metsäteitä pistoina kihnutella. Jalka tuntui kohtuulliselta pyörällä, mutta taisi vielä Geopark vielä painaa kintereissä, varsinkaan mäkiin ei irronnut tehoja kummastakaan kintusta.
Rastilla 7 vaihdettiin tossuille ja polku"juoksuna" haettiin seuraavat rastit. Tähän olimme ilmeisesti vielä tulleet sekasarjan kärjessä, mutta hidas eteneminen jalan vei meiltä kärkipaikan ja lopputuloksissa myös voiton. Ärsytti, kun naistiimitkin vetivät rennolla askelella ohi, kun oma jalka vaan panee hanttiin. Kaiken hyvän lisäksi "källirastit" 10-12 tarjosivat korkeuseroja suon laidasta harjulle ja takas suppaan ja vielä könyäminen takaisin harjulle paluumatkalla, ei tuntunut kovin hyvältä. Kohtuullisen onnistuneella suunnistamisella emme kuitenkaan pudonneet kovin kauas ja pääsimme ihan hyvistä asetelmista polkemaan jalkaa taas auki pyörillä. Rastilta 15 otimme pienellä riskillä polun, joka osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Rastille tulo oli aika puskainen ja heinikkoinen, mutta vain 50 metriä rastin jälkeen ura muuttui metsäautotieksi ja matkaa verrattuna tiekiertoon oli paljon vähemmän.
Päästyämme takaisin kisakeskukseen oli questina kyykän peluu, kartulla piti poistaa pelineliöstä 4 kyykkää. Nurmikolla kyykän pelaaminen oli tosin aika hankalaa, joskin vanhat taidot auttoivat ja onnistuin heittämään 3/4 ulos ja viimeisenkin kaatamaan, J sitten paikkasi sen. Matka jatkui fillareilla avosuon laitaan. Tossut jalkaan ja suota tarpomaan parin rastin verran ja vielä kolmas jalkarasti mäen päältä. Ei tarvinne sanoa, että olihan taas epäsuotuisaa kintulle. Ei montaa juoksuaskelta pystynyt ottamaan. Palatessa pyörille leimasimme rastin ja tajusimme, että leima unohtui lähtiessä. Onneksi tällä kertaa säännöissä oli maininta, että sakkoa tulee vain 10 min jos pystyy osoittamaan, että on käynyt rastilla leiman puuttumisesta huolimatta - eli ei todellakaan lähdettäis uudelleen pätkää vetämään. Seuraava pyöräsuunnistus oli vihdoin vähän jouhevaa ja tarjolla oli reissun varmaan ainoat reitinvalintapulmat, valitsimme nopeampikulkuisen tien ja onnistuimme pienentämään eroa edellä ajaneisiin tiimeihin ennen melontaa. Melonta oli meille taas edeltä ajateltuna vahva laji, osittain kokemuksen ja toisaalta oman kanootin vuoksi. Acronin Whitewater 3 on kuitenkin suuresta koosta ja kantavuudesta huolimatta aika paljon nopeampi kuin Welhonpesän vuokraamat muovipulkat. Melonta oli aika lyhyt, joten iskimme kovaa heti alusta. Pian sain kuitenkin tuta edellisen viikon rasitukset sekä sisäreiden kramppeina, että hartiaseudun väsynä. Geoparkin pitkä ja melko fyysinen melonta, viikolla tehty melonta ja vielä perjantain kiipeilyt tuntuivat kyllä hartioissa ja yläselässä. Selkiä saatiin järvellä kiinni, sijoitus tosin menetettiin sitten yhden jalan haettavan rastin vuoksi. Takaisin paateille ja lisää melontaa, ja taas ohi parista porukasta. Palatessamme takaisin melonnan lähtöpaikalle leimasimme ja hyppäsimme fillareiden päälle juoksukengissä, sillä edessä oli vain noin kilometrin pyöräily ennen viimeistä jalkapätkää. Reittikirjaa olisi tosin ollut syytä lukea vähän tarkemmin, sillä melonnan jälkeen olisi ollut pieni quest, joka näin jäi meiltä sitten suorittamatta hutiloinnin takia. Tässä kyllä vähän arvostelen myös järjestäjän organisaatiota, paikalla ei nimittäin näyttänyt yhtään siltä, että siellä joku quest olisi ollut, kaverit vain haukottelivat ja katselivat muualle, kun rantauduimme. Omalla vastuullahan reittikirjan seuraaminen tietenkin on, joten se siitä.
Kisakeskukselta oli vielä tarjolla pieni harjupolkupätkä jalan ja tässä kohtaa hävetti, kun kuntosarjalaisia tuli vastaan sellaisella loikalla että. Itse en edelleenkään pystynyt juuri 200 m pidempiä hölkkäpätkiä ottamaan, vaan matka eteni rauhallisesti. Rastit meni nappiin ja pääsimme takaisin kisakeskukseen aikaan hieman yli 5 tuntia.
Tulosissa sijoituimme kolmansiksi, toinen sija hävittiin reilusti sakkojen vuoksi ja ensimmäinen sija meni juoksukyvyttömyyden takia. Voittoonkin olisi siis ollut periaatteessa mahdollisuus, mutta sellaista tämä seikkailu-urheilu on, aina voi jossitella ehkä tästä voisi sitten vaikka ottaa opiksi tulevia reissuja varten.. ja kuntoutus jatkuu nyt.
Tuulonen Adventure kisattiin Lammilla ja kisa on varmaan meille sijainniltaan yksi lähimpänä sijainneista - vain 40 km siirtymä. Kisaformaatti aika perusmultisporttia, mukaan lähti juoksutossut, pyörä ja kanootti. Ennakkotiedoissa oli maininta, että kilpasarjan matka olisi noin 50-60 km, ja sinällään se jälkikäteen tarkasteltuna piti myös hyvin paikkansa, 58 km oli GPS:n mukaan lopputulema sisältäen pyörällä muutaman vähän pidemmän reitinvalinnan. Tuulonen Adventure 13.07.2013 09:57
Kisapaikalla oli melko paljon väkeä ja oli ilo nähdä paljon joukkueita, jotka eivät ehkä normaalisti kierrä seikkailukisoja - kyseessä on aika matalan osallistumiskynnyksen tapahtuma, mikä sinällään on oikein tervetullutta. Fillareita näkyi mummopyöristä hipohiilarimaastureihin. Kisa vedettiin kahdella A3-kokoisella 1:20 000 kartalla + yhden källin järjestäjät olivat tehneet rastien 10, 11 ja 12 (juosten) kohdalla antamalla tarkemman 1:10 000 käyräkartan palan, joka oli käännetty ylösalaisin. Alkuun meilläkin oli hankala hahmottaa miten rastit sopisivat isolle kartalle, mutta sitten arvoitus ratkesi..
Startin jälkeen oli lyhyt prologi, ensin kisakeskuksena toiminut uudenkarhea urheilutalo laukkaa ympäri ja ohjeita lukemaan taululta. Muistisuunnistuksena 5 rastia kisakeskuksen alueelta ja kirjaimista sana. Näissä tahtoo kyllä iskeä vähän ahdistus, omaan muistiin ei tahdo luottaa. No, joukossa on voimaa ja osin peesillä katsellen mistä muut rastit löytävät saimme suunnistuksen ja sanan ratkaistua varsin nopeasti ja pyörillä matkaan. Pyörillä noudettiin rasteja metsäteiden päistä pistoina, reittiä piirtäessä oli käynyt mielessä, että rasteilta saattaisi lähteä polku/muu karttaan merkkaamaton reitti kohti seuraavaa rastia, mutta kyllä siellä oli vain hämäläistä puskaa tarjolla, joten ees-taas sai metsäteitä pistoina kihnutella. Jalka tuntui kohtuulliselta pyörällä, mutta taisi vielä Geopark vielä painaa kintereissä, varsinkaan mäkiin ei irronnut tehoja kummastakaan kintusta.
Rastilla 7 vaihdettiin tossuille ja polku"juoksuna" haettiin seuraavat rastit. Tähän olimme ilmeisesti vielä tulleet sekasarjan kärjessä, mutta hidas eteneminen jalan vei meiltä kärkipaikan ja lopputuloksissa myös voiton. Ärsytti, kun naistiimitkin vetivät rennolla askelella ohi, kun oma jalka vaan panee hanttiin. Kaiken hyvän lisäksi "källirastit" 10-12 tarjosivat korkeuseroja suon laidasta harjulle ja takas suppaan ja vielä könyäminen takaisin harjulle paluumatkalla, ei tuntunut kovin hyvältä. Kohtuullisen onnistuneella suunnistamisella emme kuitenkaan pudonneet kovin kauas ja pääsimme ihan hyvistä asetelmista polkemaan jalkaa taas auki pyörillä. Rastilta 15 otimme pienellä riskillä polun, joka osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Rastille tulo oli aika puskainen ja heinikkoinen, mutta vain 50 metriä rastin jälkeen ura muuttui metsäautotieksi ja matkaa verrattuna tiekiertoon oli paljon vähemmän.
Päästyämme takaisin kisakeskukseen oli questina kyykän peluu, kartulla piti poistaa pelineliöstä 4 kyykkää. Nurmikolla kyykän pelaaminen oli tosin aika hankalaa, joskin vanhat taidot auttoivat ja onnistuin heittämään 3/4 ulos ja viimeisenkin kaatamaan, J sitten paikkasi sen. Matka jatkui fillareilla avosuon laitaan. Tossut jalkaan ja suota tarpomaan parin rastin verran ja vielä kolmas jalkarasti mäen päältä. Ei tarvinne sanoa, että olihan taas epäsuotuisaa kintulle. Ei montaa juoksuaskelta pystynyt ottamaan. Palatessa pyörille leimasimme rastin ja tajusimme, että leima unohtui lähtiessä. Onneksi tällä kertaa säännöissä oli maininta, että sakkoa tulee vain 10 min jos pystyy osoittamaan, että on käynyt rastilla leiman puuttumisesta huolimatta - eli ei todellakaan lähdettäis uudelleen pätkää vetämään. Seuraava pyöräsuunnistus oli vihdoin vähän jouhevaa ja tarjolla oli reissun varmaan ainoat reitinvalintapulmat, valitsimme nopeampikulkuisen tien ja onnistuimme pienentämään eroa edellä ajaneisiin tiimeihin ennen melontaa. Melonta oli meille taas edeltä ajateltuna vahva laji, osittain kokemuksen ja toisaalta oman kanootin vuoksi. Acronin Whitewater 3 on kuitenkin suuresta koosta ja kantavuudesta huolimatta aika paljon nopeampi kuin Welhonpesän vuokraamat muovipulkat. Melonta oli aika lyhyt, joten iskimme kovaa heti alusta. Pian sain kuitenkin tuta edellisen viikon rasitukset sekä sisäreiden kramppeina, että hartiaseudun väsynä. Geoparkin pitkä ja melko fyysinen melonta, viikolla tehty melonta ja vielä perjantain kiipeilyt tuntuivat kyllä hartioissa ja yläselässä. Selkiä saatiin järvellä kiinni, sijoitus tosin menetettiin sitten yhden jalan haettavan rastin vuoksi. Takaisin paateille ja lisää melontaa, ja taas ohi parista porukasta. Palatessamme takaisin melonnan lähtöpaikalle leimasimme ja hyppäsimme fillareiden päälle juoksukengissä, sillä edessä oli vain noin kilometrin pyöräily ennen viimeistä jalkapätkää. Reittikirjaa olisi tosin ollut syytä lukea vähän tarkemmin, sillä melonnan jälkeen olisi ollut pieni quest, joka näin jäi meiltä sitten suorittamatta hutiloinnin takia. Tässä kyllä vähän arvostelen myös järjestäjän organisaatiota, paikalla ei nimittäin näyttänyt yhtään siltä, että siellä joku quest olisi ollut, kaverit vain haukottelivat ja katselivat muualle, kun rantauduimme. Omalla vastuullahan reittikirjan seuraaminen tietenkin on, joten se siitä.
Kisakeskukselta oli vielä tarjolla pieni harjupolkupätkä jalan ja tässä kohtaa hävetti, kun kuntosarjalaisia tuli vastaan sellaisella loikalla että. Itse en edelleenkään pystynyt juuri 200 m pidempiä hölkkäpätkiä ottamaan, vaan matka eteni rauhallisesti. Rastit meni nappiin ja pääsimme takaisin kisakeskukseen aikaan hieman yli 5 tuntia.
Tulosissa sijoituimme kolmansiksi, toinen sija hävittiin reilusti sakkojen vuoksi ja ensimmäinen sija meni juoksukyvyttömyyden takia. Voittoonkin olisi siis ollut periaatteessa mahdollisuus, mutta sellaista tämä seikkailu-urheilu on, aina voi jossitella ehkä tästä voisi sitten vaikka ottaa opiksi tulevia reissuja varten.. ja kuntoutus jatkuu nyt.
