Jukolan viestin ankkuriosuus lähestyy, mutta lenkkikengät ovat saaneet olla varsin rauhassa eteisen lattialla. Varsinkaan nastarit ja kompassi eivät ole liikahtaneet sitten viime kesän. Ehkä tulevalla viikolla sitten.
Kun lenkkikengät ovat saaneet olla rauhassa, mutta sykemittarin kumulatiivinen rasitus pilkkii punaisella, on lenkkitunnit vietetty pääasiassa taas pyörän päällä. Joko stationäärisen tahi metsässä. Viikon säät suosivat ulkoilua, joten spinningtuntien pitäminen aiheutti hieman henkistä kitkaa, mutta kun on leikkiin on lähtenyt niin leikin saa kestää. Skivstång (body pump) tunnin lisäksi viikkoon mahtui spin puls intervall lyhyillä intervalleilla, vauhdikas maastopyörälenkki, spin medel, melontakauden avaus ja viikon lopuksi piiitkä lenkki, cykelrallarn ratatesti, yhteensä 100 km ja taukoineen 7 tuntia.
Lauantaina sain itseni viimein melontavajalle ja kajakin kanssa ulos kylmillä vesillä. Lauantaillee sattui tuulinen, puolipilvinen ja jokseenkin viileä päivä. Vätternin vesi on oikeasti kylmää, pintavesi kokonaista 8 astetta, eli ei kovinkaan suositeltavaa ottaa pitkiä uimareissuja, sillä ulkoilman lämpötila teki kuitenkin melontatakin käytöstä epämiellyttävän lämmintä. Navakasta ja puuskittaisesta pohjoistuulesta aiheutunut aallokko teki menomatkasta työlästä, mutta vakaalla kajakilla silti meno ei mennyt turhan jännäksi. Paluumatkalla muutamat surffit jättivät kipinän kytemään, vesille pitää päästä jatkossa säännöllisesti.
Sunnuntaina oli siis pitkän lenkin vuoro, aika testata miten lyhyiden reenien talvi on vaikuttanut kestävyyteen. Koska Epis (Epic) piti ääntä edellisenä viikonloppuna ja kun "kaikki itseään kunnioittavat maastopyöräilijät ajavat jäykkäperällä" lähdin lenkille torstain tapaan Pikkujätillä (Giant XTC composite). Reitti kulki kotiovelta Hallbyn tuvalle, porukalla Bottnarydiin, mistä Cykelrallarn starttaa. Kisan pituus on 60 km vaihtelevaa, pääasiassa helppoa maratonmaastoalustaa, ryyditettynä muutamalla kunnon nousulla. Matkanteko taittui kohtuullisen vauhdikkaasti, mutta vastapainoksi pidettiin muutamia turhan pitkiä taukoja. Mikäpä siinä aurinkoisesta ja lämpimästä säästä sekä hyvästä seurasta nauttiessa. Reitin viimeiset kilometrit ovat teknisesti vaativia, varsinkin kisassa, kun takana on 50 km ajoa - toivottavasti järjestäjät ovat miettineet tarkkaan mitä tuollainen lopetus tekee harrastajan motivaatiolle, jotta osallistujia riittää tulevillekin kerroille. Yllättävän hyvin kulki jäykkäperälläkin ajo, selkä ei ottanut juurikaan itseensä, vaikka torstain lenkin jälkeen vähän epäilytti pitkä lenkki - kyllä se täpäri on kuitenkin täpäri. Mukava lenkki ja itselle yllätyksenä voimia riitti vielä viimeisiinkin teknisiin nousuihin kun muut jo antoivat periksi.. maine jatkaa kasvamistaan :). Uudella innolla tulevaan viikkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti