Öxnehaga milen + lite till

Öxnehaga milen 30.09.2012 13:07

Liekö ollut uusien kenkien tenhoa, mutta tuntui tossu nousevan.

Saucony Peregrine 2

Syksy saapuu

Niin meni se kesä ja arki astui vauhdikkaasti kuvioihin, kuten oletettu oli. Tosin vauhdikas syksy oli myös toivoissa, jotta J:n viimeiset kuukaudet UAEssa kuluisivat ja minun hommat töissä sekä opintojen parissa etenisivät hyvällä tempolla. Niinpä on jäänyt taas tänne tilittäminenkin vähäiseksi, vaikka onhan tässä tosiaan yhtä sun toista tehty ja tapahtunut sitten heinäkuun lopun.

Töissä loppukesän tavoittena oli saada konferenssijulkaisu matkaan 15. syyskuuta mennessä ja toiveissa olisi nyt sitten matka St. Louisiin USAan huhtikuussa ensi keväänä. 1. marraskuuta mennessä pitäisi tulla tieto onko paperi hyväksytty. Sen jälkeen töissä alkoi vaihe, jota olin jo odotellut, sillä viimein koin että olen pääsemässä tekemään asioita tasolla, joka on oikea väitöskirjalle. EBSD (electron backscattering diffraction) ei sano suurelle yleisölle mitään, mutta se on kuitenkin lupaava karakterisointimenetelmä joka voisi kertoa meille lisää valuraudan jähmettymisestä ja valuvikojen muodostumisesta, mutta menetelmää ei ole maailmalla sovellettu ylipäätään kuin yhdessä julkaistussa artikkelissa. Ja kun laitteisto meiltä koululta löytyy, nyt pitää vaan kehittää menetelmää meille sopivaksi = mielekästä tekemistä! Lisäksi koko talvi tulee olemaan täynnä kursseja, mutta keväällä pitäisi opinnot olla paketissa.

Artikkelin lähettämisen jälkeen ajoitin myös matkan etelään, varsin todennäköisesti viimeistä kertaa ehkä ikinä, matkustin Dubaihin ja RAKiin. Matka sattui kesän viimeiselle kuumalle ja kostealle viikolle, päivälämpötilat olivat varsin halvaannuttavia, +40 tuntumassa ja kosteuden ansiosta lämpö myös tuntui. Matkaan ei kuulunut enempää ihmeellisyyksiä, teimme viikonloppureissun Musandamiin Omaniin, päivällä kävimme risteilyllä ja snorklaamassa ja yöksi ajoimme vuorille, grillasimme ja nukuimme ulkona. Onnistunut reissu kaiken puolin.

Treeni on vaihteeksi koostunut pääasiassa spinningistä maustettuna vähän sillä sun tällä, vähän maastopyörälenkkejä, juoksua aivan liian harvoin, jonkun verran voimatreeniä ja jumppaa.. Päiviä on aivan liian vähän viikossa, jotta kaikkea kivaa ehtisi tehdä ja levätäkin kun pitäisi. Pitäisikin tästä lähteä ulkoiluttamaan uusia kenkiä, Saucony Peregrin 2, joka on maastojuoksukenkä, jossa on minimaalinen kanta-päkiä korkeusero ja ohuehko, mutta yllättävän kiertojäykän oloinen pohja. Katsotaan miltä juoksu tulee tuntumaan - toivottavasti hyvältä, olisi mukava pystyä taas juoksemaan ultra jollakin aikataululla. Mutta nyt on aika lähtä nauttimaan aurinkoisesta syyssunnuntaista.

Arjessa taas

Arki on lähtenyt rullaamaan joten kuten, ei mitenkään turhan lennokkaasti. Keskittyminen kirjoittamiseen onnistuneen loman jälkeen vaatii extraponnisteluja, mutta lähestyvä lähetyspäivä voitelee aivosoluja kiihtyvään tahtiin. Tavoitteissa on konferenssi St. Louisissa huhtikuussa, joten onpa siinä vähän palkintoakin tiedossa "pelkän" julkaisun lisäksi.

Treenihommat ei myöskään kulje ihan toivotulla tavalla, jalat tuntuu tyhjiltä eikä tossu nouse varsinkaan lenkkipolulla. Palautuminen ei tunnu toimivan, mutta pitää tässä nyt koittaa lenkkeillä ja antaa vähän enemmän lepoa vielä ennen varsinaisen reenikauden alkua, 27. elokuuta F&S polkaisee syyskauden käyntiin toden teolla, joskin itse vedin ensimmäisen intervallitunnin viime viikolla. Heti täysi sali, mikä kertoo ehkä eniten sateisesta kesästä ja lomalta palaajien alkuinnosta. Syksyn uusi tunti on jo viimeisiä kellotuksia vaille valmis, huomenna tiistaina on siis ensi-ilta.

Jkpg-Hva lauantaina Brunstorpin Värdshusin kohdalta kalliolta

Viikonloppuna lenkkeilyn lisäksi omistin aikaa marjoille, lauantaina vadelmia ja sunnuntaina mustikoita, joita molempia on mukavasti tarjolla. Sunnuntaina poimin myös ensimmäiset ikinä sienet, kanttarelleja = varma nakki. Herkullista pekoni-sieni-sipuli-kermakastiketta lounaslaatikoihin. Tänään lepopäivän ratoksi leivoin mustikoista muffinseja työkavereille Helsingin Sanomissa olleen reseptin mukaan.. :)

Mustikkamuffineita.. nam.

15. heinäkuuta

Hyvin nukutun yön jälkeen pääsimme taas nauttimaan ylitsevuotavasta vieraanvaraisuudesta. Vaikka meillä ei Neriuksen vanhempien kanssa oolut yhteistä kieltä joko tulkattuna tai muuten tarjolla oli lähes koko ajan jotain. Talo sijaitsi pienessä maalaiskylässä ja pihalla ja lähipellolla kasvoi kasviksia ja juureksia ja olipa pieni kanalakin. Näiden tuotteita saimme vielä viimeiseksi lähtöä tehdessämme mukaan. Kävimme aamiaisen jälkeen kiertokävelyllä ja -ajelulla lähiympäristössä. Vaatimatonta, mutta kaunista seutua. Päivällä vielä grillattiin ja savustettiin Neriuksen kalastamaa kalaa ennen kuin oli meidän aika jatkaa matkaa kohti Tallinnaa ja Suomea.

Olimme yrittäneet varata lauttamatkaa pariin otteseen, mutta ilmeisesti lomaliikenteessä on sen verran liikennetä, ettei vapaita paikkoja ollut saatavissa. Päätimme vain ajaa satamaan ja kysellä jos jollakin lautalla olisi tilaa täyteenbuukkauksesta huolimatta. Saavuimme satamaan tasan kello 00.00 ja ajoimme avoinna olleelle Ekerö linesin tiskille ja kysyimme mahdollisuuksista ostaa peruutuspaikkoja jpllekin lautalle, mutta tyly vastaus kuului "laivat on täynnä, ei onnistu". Pysäköimme auton ja kävelimme matkustaterminaaliin katselemaan mahdollisia aikatauluja ja yhteystietoja, joihin voisi soittaa ja varata liput maanantaille. Yksi tiskeistä oli auki, josta kysyimme mahdollisuutta ostaa autopaikkaa, mutta meille sanottiin, että ne myydään ulkona. Tässä vaiheessa meinasi mennä usko, sillä ensimmäisellä kysymällä meille ei ulkona suosuttu myymään mitään edes seuraavalle päivälle. Päätin vielä kysyä toiseltä tiskiltä ulkona kellon ollessa 00.10 ja vastaukseksi sain, että lähdössä olevalla lautalla on tilaa, teillä on 5 minuuttia aikaa. Ei kun juoksujalkaa autolla ja takaisin tiskille, liput, ja auto lauttaan. Lautta lähti 00.30 ja saapuisi Helsinkiin 06.40.

14. heinäkuuta

Aikavyöhykkeen vaihto ei sujunut täysin ongelmitta, sillä myöhäinen saapuminen Kaunaksen yhdistettynä aikaiseen herätykseen ja kellon siirtpon tunnilla eteenpäin aiheutti pommiin nukkumisen, mutta ehdimme silti odottamaan tapaamispaikalle muita melontareissuun osallistujia. Ajoimme Kaunaksesta luoteeseen 140 km Jurajoelle, minne meille toimitettiin kajakkikaksikot (10 kpl) ja edessämme oli 22 km jokea melottavaksi. Kyseessä oli varsin virkistyshenkinen tapahtuma eikä melotut kilometrit tai suoritukseen kulutettu aika ollut pääosassa ollenkaan. Osalla osallistujista meininki lipsahti jopa hieman turhan riehakkaaksi urheilujuomien parissa. Saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivasta lämpötilasta koko päivän, yhteensä olimme viisi tuntia vesillä ja reissun päälle grillattiin maukkaita saslikivartaita ja  saimme muutenkin tutustua liettualaisen kesäkeittiön herkkuihin. Hyvää oli.

Illalla ajoimme vielä Neriuksen ja hänen vanhempiensa vieraaksi Kupiskiksen kylään. Olimme taas varsin myöhään perille, mutta meidät otettiin erittäinen sydämellisesti vastaan ja pöytään oli katettu yhtä sun toista ja lasiin kaadettiin viiniä. Tontilla oli myös sauna, joka oli lämmitetty meitä varten. Pääsimme siis vieraanvaraisuuden lisäksi kokemaan liettualaisen saunakulttuurin. Kotoiseen verrattuna selvimpänä erona olivat pyyhe ja saunamyssy. Pitkästä päivästä väsyneinä ja saunanpuhtaina unta ei juuri tarvinnut ollalla osotella.

12. heinäkuuta

Wienistä meillä oli 200 km matka Tsekkeihin Olomoucin kaupunkiin, jossa oli sovittuna kanootin testaus. Rajan ylitimme Mikulovissa emmekä ajaneet navigaattorin ehdotteluista huplimatta Slovakian kautta. Matkalla kävimme ajelemassa myös Brnossa etsimässä ilmatäytteisten kanoottien jälleenmyyjää, mutta emme löytäneet oikeaan osoitteeseen. Hetken saimme pyöriä myös Olomoucissa, siellä tosin olimme aivan oikeassa paikassa, joskaan emme uskoneet sitä alkuun kun kyseessä oli yliopiston rakennus eikä vettä meidän karttojen mukaan ollut mailla halmeilla. Niinpä vain kyseisestä rakennuksesta löytyi Tsekin koskimelontamaajoukkuuen vaja ja vajan takaa pieni joki. Kanoottikin löydettiin ja päästin testaamaan. Liukkaasti se kyllä kulki. Se kanootti jäi vielä sinne, mutta toisesta kaupasta hankimme ilmatäytteisen kanootin ja koskimelontakamppeita, jospa Liettuasta ja/tai Suomesta löydettäisiin oikeasti virtaavaa vettä ja päästäisiin raftinghommiin. Ainakaan tsekiläisten ihmisten palvelualttiutta ei voi kritisoida, sillä saimme apua sekä oikean kanoottikaupan löytämisessä että kyseisen kaupan omistaja kävi vielä saman iltapäivän aikana hakemassa kanootin meille 100 km päästä, sillä heillä ei ollut kyseistä tuotetta varastossa.

Olomoucin kaupungin keskusta oli vanhan näköistä ja viihtyisän oloinen, sieltä löytyisi varmaan näkemistä turistimielessäkin, eikä hinnat päätä huimaa, hotellin ravintolassa 0,5 l olut maksoi 35 CZK eli 1.40 €. Väsy painoi matkalaisten silmissä sen verran, että nukkumatti korjasi unten maille hyvissä ajoon lataamaan akkuja ajomatkalle Puolan läpi Liettua Kaunakseen, missä tapaamme Jaakon kanssa Emiraateissa töissä olleen Nerijuksen.

13. heinäkuuta

Matka jatkui hotelliyön jälkeen kohti Liettuaa. Ostravassa tankki täyteen ja vihdoin ostimme myös karttakirjan. Se osoittautuikin heti tarpeelliseksi, sillä navigaattorimme on jo sen verran vanha, että osa teistä siitä puuttui kokonaan eikä tähän tablettiinkaan tullut ladattua Googlen tarkempia karttoja Puolan osalta. Olomoucista ajoimme Ostravaan isoa uutta moottoritietä, joka puuttui navigaatorista. Kyseneinen moottoritie jatkuu Puolaan kuluvan vuoden aikana, nyt siitä eo vielä päässyt läpi, joten karttakirjaa ja tabletin karttaa hyväksi käyttäen täytyo tehdä uusi suunnitelma. Rajan ylitimme Chalupkissa, sieltä tietä 78 Wodzislawiin, mistä bongattiin opaste moottoritielle A1. Välissä oli vielä 11 km pätkä aivan liian raskaasti liikeenöityä kylätietä kohti Swierklanya ja moottoritien liittymää. Liittymä hämäsi kyllä suuntavaiston, mutta opasteiden mukaan pääsimme jatkamaan kohti Czestochwaa ja matka taittui hyvää vauhtia.

Uusi moottoritie A1/E75 jatkui myös koko matkan Gliwicen ja Katowicen ympäri ja yhdistyi vanhaan 1/E75:een. E75 sujui myös ihan kohtalaisesti, sitten Piotrkówista käntynyt E67 kohti Warsovaa oli remontissa melkein koko matkalta ja eteneminen hidastui. Remontin jälkeen tie on kaksikaistainen molempiin suuntiin ja nielee rekat ja muut helppsti, mutta nyt paljon liikenteen seassa oli myös runsaasti työmaaliikennettä, joten jarrujalka sai olla herkällä. Lisäksi matkan varrella oli kohtuuttoman monet liikennevalot, joten pysähdyksiä oli tämän tästä. Pääsimme sopivasti neljän maissa Warsovaan, missä ohitustie on vasta rakenteilla. Selvisimme kunnialla läpi kaupungista, mutta ongelma oli päästä ulos.. ruuhka tielle E67 kohti Bialystokia oli melkoinen. Ruuhka jatkui koko matkan Bialystokiin asti, vasta sen jälkeen hellitti hieman. Vauhtia oli Puolan poliisin mielestä liiaksikin asti juuri siinä vaiheessa kun Liettuan raja jo siinsi horisontissa. Pieni ylimääräinen ohjelmanumero siitä seurasi ja saavuimme Kaunakseen vasta yhdentoista jälkeen paikallista aikaa.